Johdanto

Aloitat aamusi silmät ja korvat vielä unen fiktioissa ensimmäisten vaikuttavien viestien saattelemana. Kun tuskittelet maitotölkkiä avatessasi, huomaatkin, että pisaroiden turskahdellessa kasvoillesi tölkin ”siivekkeiden” kätköistä paljastuu kooltaan kärpäsenjälkiä muistuttava teksti: ”Käännä siivekkeet kokonaan taakse.” Arvoituksellinen kevytgotler kätkeytyy umpimielisesti foliopakkaukseen, jota pyöritellessäsi odotat malttamattomasti löytäväsi imperatiivimuodon ”avaa”, joka sitten armeliaasti päästää sinut suolapalalle… Puhumattakaan niistä lukuisista käyttö- ja toimintaohjeista, jotka kourassa kotona ja esim. työpaikalla kuljeskellen yrität selviytyä elämästäsi.

Suorasukaisia ovat puolestaan nykyään sanomalehtiemme mainostajat, esim. ”Ale”, ”Historiallinen nahka-ale”, ”Toppa-asut alehinnoin”, ”Talvi-ale”, ”Suuri Sportti-Ale”, ”Ale 50 %”, ”Mahtava ale”… Saatuamme päivän lehden käteen tiedämme täsmälleen, minne meidän halutaan askelemme suuntaavan, vaikka käskeviä imperatiivimuotoja ei näykään.

Kyetäkseen päivittäin analysoimaan ja tulkitsemaan erilaisia mediatekstejä sekä niiden taustoja ja tavoitteita sekä kriittisesti arvioimaan median välittämää informaatiota nykyihmisellä on oltava melkoinen medialukutaito, jota on lisäksi myös koko ajan päivitettävä.

Jo yhden päivän sanomalehti saa lukijan ihmettelemään terminologiaviidakkoa: optio, moderni poliittinen, nationalistinen projekti, Veraventura, Mediburner, EU-strategia, ultraperifeerinen, patenttikiista, tekniset ja taloudelliset resurssit, globaalistunut informaatioteknologiayritys jne. Puhumattakaan esimerkiksi presidentinvaaliehdokkaiden viestinnästä, joskus hyvinkin koukeroisesta keskipakoiskerronnasta.