Eepokset Ilias ja Odysseia

Antiikin kirjallisuus syntyi n. 800–500 jKr. Kreikassa ja Roomassa. Länsimaisen kirjallisuuden varhaisimmat tuotokset ovat runoutta, käsite poiesis merkitsi alun perin 'luomista'. Kreikan ja koko Euroopan kirjallisuuden aloittavat eepokset Ilias ja Odysseia. Niiden tekijäksi mainitaan tavallisesti sokea runonlaulaja Homeros. Tosin ns. homeerista kysymystä siitä, olivatko teokset saman runoilijan käsialaa ja oliko Homerosta edes ollut olemassa, pohdittiin jo antiikin aikana.

Ilias kertoo kauniin Helenan ryöstöstä syntyneen Troijan sodan loppuvaiheista, ylipäällikkö Agamemnonin ja hänen taitavimman sotilaansa Akhilleuksen riitelyn aiheuttamasta kriisistä. Kreikkalaisten on käydä huonosti, kun Akhilleus joukkoineen vetäytyy taistelusta, mutta ystävänsä kaaduttua Akhilleus palaa kostonhimoisena sotimaan. Kiintoisaa on, että teoksen inhimillisimmäksi hahmoksi nousee vihollinen: Troijan kuninkaan poika Hektor.

Odysseia kertoo Odysseuksen, kekseliään ja tilanteita siekailematta hyväkseen käyttävän Ithakan hallitsijan, paluusta Troijan sodasta. Tarinassa yhdistyvät kaksi vanhaa kansainvälistä taruaihetta: kertomus kotiin palaavasta miehestä, joka huomaa vaimonsa uskollisuutta koetellun, ja kertomus merenkulkijasta, joka kokee mielikuvituksellisia seikkailuja kaukaisissa maissa. Odysseus mm. joutuu kykloopin luolaan ja viekkaiden naisten, kuten Kirken ja Kalypson, pauloihin. Monivaiheisesta kertomuksesta tuli seikkailu- ja matkakertomusten esikuva.

Suorasanaista kirjallisuutta eli proosaa kirjoittivat ensimmäisinä filosofit, kuten Platon ja Aristoteles sekä historioitsijat, kuten Herodotos ja Thukykides; retoriikkaa eli puhetaitoa käsittelevät Gorgias ja Demosthenes. Ns. ajanvieteromaani kehittyi toisella vuosisadalla eKr. Sille oli tyypillistä matka- ja   seikkailuaiheeseen nivoutuva rakkausjuoni ja historiallinen tai mielikuvituksellinen miljöö. Luetuin kreikkalainen romaani oli  Longoksen Dafnis ja Khloe, nuorta lempeä kuvaava, paimenmiljööseen sijoittuva kertomus.