Merkittävä kirjailija: Dante Alighieri

Koko keskiajan hengen ja maailmankuvan kiteyttää sydänkeskiajalla eläneen Dante Alighierin Divina Commedia, Jumalainen näytelmä. Teoksen minäkertoja on elämänsä puolimatkassa 35-vuotiaana eksynyt metsään, jossa vaaralliset pedot - maallinen elämä synteineen – häntä ahdistavat. Antiikin Rooman merkittävimmän runoilijan Vergiliuksen haamu pelastaa hänet ja jää oppaaksi. Vieraillaan Helvetissä, jonka alimmassa syöverissä pohjalle kytketty Saatana kiusaa pahimpia syntisiä, hyväntekijänsä pettäjiä:

                "Mut etummaista pahemmin kuin hampain
                hän kynsin raastoi, niin ett' usein iho
                poiss' oli aivan päältä selkärangan.

                'Se sielu, joll' on tuossa suurin tuska',
                näin oppaani, 'on Juudas Iskariotin;
                pää hältä suuhun uppoo, sääret näkyy.'"
                                                       (suom. Eino Leino)

Helvetistä Vergilius johdattaa kertojan kiirastulen kautta Paratiisiin, jossa tämä kohtaa nuoruudenrakastettunsa Beatricen. Vaikka teoksen maailmankuva on keskiaikaisen hierarkkinen – esimerkiksi synnin vakavuus määrää, mihin Helvetin yhdeksästä kerroksesta pahantekijä joutuu –, niin ihmiskuva ja tyyli luovat pohjaa renessanssille. Jumalaisen näytelmän henkilöt ovat yksilöitä, ja renessanssiaikana ihailtiin erityisesti Danten tyylin persoonallista hehkua ja elämänkuvan täyteläisyyttä.

Teos kytkeytyy näin kolmeen aikakauteen, edustavathan Vergilius ja monet matkan varrella kohdatut ajattelijat, taiteilijat ja hallitsijat antiikin perintöä. Jo Jumalaisessa näytelmässä näkyvät maailmankirjallisuuden klassikoille ominaiset piirteet: ne luovat uutta yhdistäen sitä vanhaan ja harvoin ilmentävät vain oman aikakautensa tyyliä.