Mikael Agricola – suomalainen renessanssinero

Suomessa renessanssiin liittyvä ilmiö on Mikael Agricolan (n. 1510–1557) elämäntyö Suomen piispana ja suomen kirjakielen luojana 1500-luvulla. Samoihin aikoihinhan Luther loi saksan kirjakieltä ja niin ikään Raamatun kääntäjä Olaus Petri ruotsin kirjakieltä. Itse asiassa Agricolaa voi nimittää suomalaiseksi uomo universaleksi, toimihan hän niin Turun piispana eli maan johtomiehenä, katedraalikoulun eli maan ylimmän oppilaitoksen rehtorina kuin ahkerana kääntäjänä – käänsi 10 vuodessa kaikkiaan 9 teosta, 2400 sivua.

Vaikka teokset olivat käännöksiä ja Agricolan itsensä luoma kirjallisuus rajoittui alkulauseisiin ja esipuheisiin, tätä käännöstyötä voidaan tehtävän perusluonteisuuden vuoksi verrata luovaan kirjailijan työhön. Joutuihan Agricola edelläkävijänä monien visaisten pulmien eteen: mikä kirjain sopisi vastaamaan mitäkin äännettä, minkä murteen pohjalle kirjakieli kannattaisi perustaa, miten kääntää Raamatun abstraktit käsitteet... Hän myös tunsi työnsä puutteet, mikä käy ilmi esimerkiksi Rukouskirjan esipuheesta:

"Eijkö caike, on alghus heicko?    
Nijn taij mös on, o hyue weicko.

- - Ele polghe Kiria quin Sica.
waicka henes on wehe wica

Jo Agricolan aikaan katkelma luettiin kutakuinkin seuraavasti:

"EIKÖ KAIKKI OLE ALUSSA HEIKKO?
NIIN TÄMÄ MYÖS ON, OI HYVÄ VEIKKO.

ÄLÄ POLJE KIRJAA KUIN SIKA,
VAIKKA HÄNESSÄ ON VÄHÄN VIKAA."

Toisaalta muutamien Agricolan aikaisten muiden käsikirjoitusten perusteella on päätelty, että viimeistään 1400-luvun jälkipuoliskolla suomenkielisten seurakuntien papit pyrkivät hankkimaan käyttöönsä suomennettuja messukäsikirjoituksia. Olihan jo vuonna 1441 Ruotsi-Suomea koskien säädetty, että Pater noster eli Isä meidän, Ave Maria -rukous ja Credo eli uskontunnustus oli käännettävä äidinkielelle ja pappien oli luettava käännökset kansalle jokaisena sunnuntai- ja juhlapäivänä.

Agricolan työn merkitystä ja hänen kielellistä nerouttaan kuvaa se, että hänen käyttämistään 8500 sanasta noin 3/4 on yhä käytössä, ja toisaalta se, että Agricolan kääntämien Uuden testamentin (1548) ja muiden Raamatun osien jälkeen kesti miltei sata vuotta, ennen kuin koko Raamattu saatiin suomeksi vuonna 1642!

Palaa alun renessanssikysymyksiin ja vastaa niihin uudelleen luettuasi tekstin.