|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
|
| |
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Pienen yksilön ongelmiin – Euroopan Suomeen Varsinaisesti realismi tuli Suomen kirjallisuuteen muiden Pohjoismaiden kautta 1880-luvulla, mutta tutkimus on osoittanut jo Runebergin kuvanneen esimerkiksi Saarijärven Paavo -runossaan työntekoa realistisesti. Realistit vaativat taiteelta todenmukaisuutta ja epäkohtien paljastamista. He kuvasivat oman aikansa tyypillisiä miljöitä ja tapahtumia, ihmistä työssään. Lähtökohtana oli tarkka havainto. Suomessa realistit olivat ensimmäinen suomenkielinen kirjailijapolvi. Heidän teoksissaan tuotiin esiin ajan kurjia oloja, köyhälistön ongelmia, viinanjuonnin kiroja ja naisen alistettua asemaa. Alkuvaiheessaan suomalainen realismi kuvasi kansaa neutraalisti havainnoiden, kuten Juhani Aho Rautatiessä. Sitten siirryttiin arvostelemaan yhteiskunnan epäkohtia, ja myöhäisvaiheessa keskeiseksi nousi tavallisten ihmisten tarkka psykologinen kuvaus. Esimerkiksi Minna Canthin tuotanto alkaa taistelevalla näytelmällä Työmiehen vaimo, joka väkevän mustavalkoisesti kritisoi miehen oikeutta hallita vaimonsa tuloja. Lopputuotannossaan, kuten näytelmässään Anna Liisa, Canth syventyy pohtimaan yksilön ratkaisuja ja syyllisyyden problematiikkaa. Realismin kauden klassikoista ovat jääneet elämään lisäksi eritoten Teuvo Pakkalan lapsen näkökulmaa oivaltavasti valottavat novellit.Vuoden 1905 suurlakko ja siihen liittyvät levottomuudet saivat kirjailijat jälleen täsmentämään kuvaa kansasta, ja syntyi uusrealismiksi nimetty tyyli. Yläluokka havaitsi kansan vaatimukset, ja kansanihmisiä kuvattiin kriittisesti, mutta silti humoristisesti. Yksilön ja yhteiskunnan vastakkainasettelua kuvaavat esimerkiksi Ilmari Kianto Punaisessa viivassaan ja Ryysyrannan Joosepissaan sekä Joel Lehtonen Putkinotkossaan. Uusrealismin naiskirjailijoita oli Maria Jotuni, jonka novelleissa, näytelmissä ja romaanissa Huojuva talo naisen ja miehen välistä suhdetta tarkastellaan rehellisen realistisesti. Myöhempiä suomalaisen realismin merkkiteoksia ovat mm. Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla -trilogia, joiden empatia ja huumori lääkitsivät kansallisia traumoja. Pohjantähti-trilogia kertoo hämäläisen Koskelan suvun tarinan 1800-luvun lopun korvenraivauksesta ja torpan perustamisesta viisikymmenluvun Suomeen. Teossarja kuvaa kansalaissotaa punaisten torpparien näkökulmasta ja tuo vaiennetun hävinneen osapuolen tunnot julki, minkä vuoksi Linnaa on nimitetty Suomen kansallishistorioitsijaksi. Vahva realisti on ollut myös Eeva Joenpelto Lohjan seudulle sijoittuvan tuotantonsa kautta.
|
|
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |
| |
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
