Vanhat kaavat hylätään

Vahvimmin modernismi ilmeni runoudessa.

Modernia oli

• runomitoista luopuminen, esim. loppusoinnun hylkääminen
• vapaa rytmi
• runokuvien merkityksen kasvaminen
• arkinen sanasto ja puhekieli
• runon aihealueen laajeneminen; ”kaikesta” sai runoilla
• rakenteen, oikeakielisyyden, loogisuuden normien rikkominen
• ainakin näennäisesti mielivaltainen assosiointi, nonsense.

Modernin kirjallisuuden sisältö kuvasti länsimaisen yhteiskunnan muuttumista. Maailmansodat repivät ja viljelivät kuolemaa. Demokratia otti vuosisadan alkupuolella vasta ensi askeleitaan. Yksilö koki paikkansa ja vaikutusmahdollisuutensa politiikan ja lain rattaissa usein mahdottomaksi. Näitä kokemuksia kuvasi mm. juutalais-tsekkiläinen Franz Kafka (1883–1924) absurdeissa, surrealistisissa kertomuksissaan.

Toisaalta koettiin iloista vapautumista, monet normiston pakkopaidat olivat poissa, erityisesti naisten vapautuminen ja osallistuminen näkyi. Kehitettiin uutta tekniikkaa niin sodan kuin rauhanajankin tarpeisiin. Ihmisten arki helpottui, aikaa jäi myös viihteelle. Syntyi radio, puhelin yleistyi, ensimmäiset elokuvat tekivät kuvat eläviksi, liikkuviksi (movie), autot ja junat veivät ihmisiä vauhdikkaasti paikasta toiseen – turisteiksi vaikkapa Pariisiin, joka oli modernin taiteen keskus.

1900-luku oli myös sosialismin voittokulun aikaa erityisesti ns. itäblokin maissa. Siellä vallitsevaa modernismia oli ns. sosialistinen realismi, jonka tehtävänä, tendenssinä oli vahvistaa kuvaa yhteisöllisestä ihmisestä, jonka keskeisenä tehtävänä on rakentaa uutta, sosialistista yhteiskuntaa.