5: Kieli, kirjallisuus ja identiteetti  

Kansanrunous


Ilta Jaurakaisella © Veijo Kauppila

Mieti, mitä kansanrunoudella tarkoitetaan.

Kansa = ”kulttuuriltaan ja us. myös hallinnoltaan ja kieleltään yhteen kuuluva ihmisryhmä; jnk valtion väestö” (Suomen kielen perussanakirja)

Runous = lyriikka (vrt. 2. ja 4. kurssi)
Kun alat selvittää kansanrunouden olemusta, astut tukeviin arkisaappaisiin.


Arkisaappaat © Hannele Lantto

Esi-isillämme ja -äideillämme suhde luontoon oli aivan erilainen kuin meillä monesti: he ymmärsivät luonnon tärkeyden ja pyrkivät suojelemaan sitä, koska se esimerkiksi antoi heille ruoan. Metsää, jossa haltijat asustivat, kunnioitettiin ja jopa pelättiin: luonnossa pyrittiin aina liikkumaan varoen — sitä häiritsemättä.


”Ahti suo antejaan” © Hannele Lantto

Mieti seuraavia kysymyksiä ensin itse. Vastaukset niihin löydät tämän sivun tekstistä.
• Miten kansanrunous syntyy ja leviää?
• Mitkä ovat kansanrunouden tehtävät?
• Mitä suomalainen kansanrunous paljastaa esi-isiemme maailmankuvasta?


Sivulla kerrataan suomalaisen kansanrunouden pääpiirteet. Kun olet tutustunut niihin, voit kerrata kansanrunon tuntomerkit ja kansanrunouden lajit.

Kansanrunous on yhteisön perinnettä


Suomalaisessa kansanrunoudessa näkyy esi-isiemme samanistinen maailmankuva: heimon yhteyksiä henkimaailmaan hoiti samaani, joka vaipumalla transsiin kykeni irtautumaan ruumiistaan ja hakemaan syvempää tietoa esimerkiksi hengiltä ja manalasta. Samaani hoiti yhteisön lääkärin ja papin tehtäviä, oli tietäjä ja parantaja. Lue lisää samanismista.

Luontoa pidettiin elollisena — uskottiin, että niin kasveilla kuin eläimilläkin oli henki. Metsälle lähdettäessä pyydettiin loitsuin pyyntionnea Tapiolta ja Mielikiltä, metsän isännältä ja emännältä.


Ikihonka, Pellon kunnan Matinlompolon kylässä kasvava Lapin läänin vanhin mänty © Hannele Lantto

Miesty, metsä, kostu, korpi,
taivu, ainoinen Tapio!
Saata miestä saarekselle,
sille kummulle kuleta,
jost' on saalis saatavana.
erän toimi tuotavana!"

(Kalevala, 1849)

Kaadetun metsän valtiaan otson henkeä lepytettiin karhunpeijaisissa. Juuri otso-, mesikämmen-, kontio- ynnä muissa karhun nimityksissä näkyy sanamagia: kiertoilmauksin haluttiin välttää vaarallinen tabusana, jonka uskottiin kutsuvan pelätyn pedon paikalle.

Kansanrunoudella oli monia tehtäviä: se oli entisajan uskontoa, tiedettä ja viihdettä. Toisaalta sen avulla yhteisölle opetettiin toivottua käyttäytymistä, toisaalta runot toivat esille yksilön tuntoja.


”Happamia?” © Mauri Hietala
Sanontaa Happamia ovat, sanoi kettu pihlajanmarjoista käytetään kuvattaessa kateellista ihmistä.

Kansanrunoudelle on tyypillistä, että se syntyy ja leviää suullisesti erilaisina versioina sukupolvelta toiselle eikä sen tekijöitä tunneta. Näin syntyvät ns. toisinnot. Sadut, tarinat ja esimerkiksi Lemminkäisen sota- ja naisseikkailuista kertovat runot sekä kaskut ja arvoitukset viihdyttivät ja opettivat.

Yhteisön elämänviisaus kiteytyi sananparsiin: "Ennen mies maansa myöpi, ennen kuin sanansa syöpi", "Nai vaimo köyhästä, ota hevonen rikkaasta", "Niin köyhä elää kuin märkä palaa". Työtä rytmitettiin työlaulujen avulla, ja naisen elämän arjessa kaikuivat niin kehtolaulut kuin sydänsuruja huokailevat huolilaulut. Häärunot ja hautajaisten itkuvirret auttoivat siirtymään uuteen elämänvaiheeseen.

Kansanrunous ei tarkoita pelkkää muinaisten kalevalamittaisten säkeiden kokoelmaa, vaan sitä syntyy kaiken aikaa. Nykyperinnettä ovat esimerkiksi ns. kaupungin kansantarinat, urbaanihuhut, jotka kertovat vaikka mikrouuniin joutuneesta kissasta, päänsä palelluttaneesta punkkarista tai liftarista, joka yhtäkkiä katoaa auton takapenkiltä.

TEHTÄVÄ 2:

Vertaa muinaisen maailmankuvan mukaista Maailman synty -tarinaa omaan maailmankuvaasi ja pohdi, mistä mahdolliset erot johtuvat.

ÄIDINKIELI
Kurssin etusivu
Kieli ja identiteetti
Suomen kirjallisuus
Kansanrunous
Kansanrunous
Kansanrunouden tuntomerkit
Kansanrunouden lajit
Kansallisromantiikka
Realismi
Uusromantiikka
Uusrealismi
Modernismi
Sodan jälkeinen aika ja 1950-luvun modernismi
1960-luku Suomen kirjallisuudessa
1970-luku Suomen kirjallisuudessa
Suomen kirjallisuus 1980-luvulta 2000-luvulle
Sanasto
OpetushallitusEtälukio KäyttöehdotOhjeet