Tekstin avaajalle tekstinavaaja

Lukija ja aineiston avulla omaa tekstiä kirjoittava on aina tekstin avaaja, merkityksien pohtija sanatasolla ja koko tekstin ymmärtäjänä.

Avaaja
– tutkii reunatiedot, viitteet, sisältöluettelot, tekstin kehykset
– oivaltaa otsikot, väliotsikot, lukujen otsikot – pääasian
– ruuvaa kirjoittajan esiin kysyen, tiedänkö kirjoittajasta muutakin kuin hänen nimensä tai nimimerkkinsä
– onkii monen puhujan sanomia; keitä on lainattu, haastateltu ja miksi? vaatiiko sanoma tiivistämistä, referointia?
– arvailee aikaa ja yleisöä; milloin teksti on kirjoitettu ja keille
– arvailee tekstilajin nimeä: artikkeliko? pakinako? esseekö? novelliko? Tekstilajeista määrittelytietoa sanastossa. Onko teksti jonkin laajemman kokoelman osa?

Pääasia päähän – pääteesi arvioinnin alle

Lukija virittäytyy ottamaan selvää mielessään kysymys tai kysymyksiä; hän ei siis lue paperia, kirjaa, sivumääriä, tekstin virtaa – vaan ajatuksia. Kenties teksti sisältää jonkin väitteen. Hyvä lukija tutkii, miten väitettä on perusteltu.

Tehokas lukija silmäilee ensin nopeasti tekstin läpi. Syventyessään hän tekee merkintöjä ja usein mielessään kirjoittaa omaa kirjoitustaan jo lukiessaan toisen tekstiä.

On hyvä tiedostaa ainakin kolme lukutapaa:

Joskus lukija on itsekeskeinen, lukee itselleen ja itsestään – lukijalähtöisesti. Toisinaan hän kuuntelee kirjoittajaa tiiviisti ja onkii hänen tarkoitusperiään – tekstilähtöisesti. Ja erityisesti opiskellessaan lukija joutuu pohtimaan tekstin taustaa, sen ajallisia, historiallisia, sosiaalisia, uskonnollisia kehyksiä – taustalähtöisesti.