2: Solu ja perinnöllisyys
Solun rakenne

Solu on eliöiden pienin elollinen rakenneyksikkö. Solut ovat kooltaan erittäin pieniä, 10—100 µm. Pienestä koosta on paljon etua: Mitä pienempi solu on, sitä suurempi pinta-ala sillä on suhteessa tilavuuteen. Sen ansiosta aineet siirtyvät tehokkaasti solun ja ympäristön välillä. Solun sisälläkin aineet siirtyvät nopeasti, kun etäisyydet ovat lyhyet. Solu pystyy elämään, kasvamaan ja lisääntymään itsenäisesti. Evoluutio on johtanut solujen erilaistumiseen sekä erikokoisten ja -muotoisten solujen syntyyn. Myös solujen ikä vaihtelee. Hermo- ja lihassolut elävät yksilön eliniän, mutta veren punasolut vain noin 120 vuorokautta.

Punapuu
Maailman suurimmatkin eliöt muodostuvat soluista kuten tämä
Kaliforniassa kasvanut punapuu. (Kuva Petri Liuha)



Solut molekyylitasolla

Solun elottomia rakenneosia ovat atomit ja niiden muodostamat molekyylit. Elollisten solujen toiminta perustuu elottomien rakenneosien toimintaan. Tietyn alkuaineen atomeilla on ytimessään aina sama määrä protoneja. Ytimeen kuuluu protonien lisäksi varauksettomia neutroneja. Ydintä kiertävät negatiivisesti varautuneet elektronit, jotka muodostavat ytimen ympärille elektroniverhon. Nykyisin tunnetuista ainakin 115 alkuaineesta vain 25:tä esiintyy elävissä eliöissä. Solut koostuvat eliöillä lähinnä neljästä alkuaineesta: hiili (C), vety (H), typpi (N) ja happi (O). Ihmisellä näiden osuus kaikista alkuaineista on 96 prosenttia. Ulospäin varauksettomassa atomissa elektronien ja protonien lukumäärä on yhtä suuri. Atomi voi kuitenkin menettää tai vastaanottaa elektroneja, jolloin siitä syntyy positiivisesti tai negatiivisesti varautunut ioni. Nämä voivat muodostaa keskenään ioniyhdisteitä. Ruokasuola (NaCl) on tyypillinen ioniyhdiste. Molekyyliyhdisteissä atomit eivät menetä tai vastaanota elektroneja vaan jakavat niitä keskenään, jolloin syntyy kovalenttinen sidos. Vesi (H2O) on yleinen molekyyliyhdiste.

Solujen painosta 75–90 prosenttia on vettä, joten vesi on niiden tärkein epäorgaaninen yhdiste. Hiiltä sisältäviä orgaanisia yhdisteitä ovat kaikki hiiliyhdisteet hiilidioksidia ja karbonaatteja lukuun ottamatta. Soluille tärkeitä orgaanisia yhdisteitä eli biomolekyylejä ovat hiilihydraatit eli sokerit, lipidit eli rasva-aineet, proteiinit eli valkuaisaineet sekä nukleiinihapot kuten DNA.

Solun rakennetta tutkittaessa käydään läpi seuraavat asiat:
  • solutyypit
  • soluelimet
  • soluelinten toiminta.

Seuraava
BIOLOGIA
Kurssin etusivu
Solun rakenne
Solutyypit
Soluelinten toiminta
Virukset
Solun toiminta
Perinnöllisyyden perusteet
Perimän ja ympäristön vaikutus yksilöön
Populaatiogenetiikka ja evoluutioteoriat
Kertaustehtäviä
Sivukartta
OpetushallitusEtälukio KäyttöehdotOhjeet