2: Solu ja perinnöllisyys
Suvuton ja suvullinen lisääntyminen

Kaksineuvoinen etana
Ukkoetana on kaksineuvoinen nilviäinen. Etanayksilö tuottaa
sekä koiras- että naaraspuolisia sukusoluja.
(Kuva Päivi Korhonen)


Suvuton lisääntyminen on eliöiden vanhin ja yksinkertaisin lisääntymistapa. Se on yleinen esitumallisilla arkki- ja aitobakteereilla sekä aitotumallisista eliöistä alkueliöillä ja sienillä. Kasveista itiökasvit ja siemenkasvit lisääntyvät suvuttomasti. Eläinkunnasta alkeellisimmat eliöt, kuten polttiais- ja sienieläimet, lisääntyvät suvuttomasti. Yksisoluisilla eliöillä on useita suvuttoman lisääntymisen tapoja: esimerkiksi jakautuminen, silmikoiminen ja monistuminen. Jakautuminen tapahtuu, kun yhdestä emoyksilöstä syntyy kaksi keskenään samanlaista tytärsolua eli kloonia. Silmikoinnissa esimerkiksi hiivasolun soluseinään muodostuu pullistuma, johon siirtyy mitoosin kautta syntynyt toinen kromosomisto. Lopuksi pullistuma kuroutuu irti omaksi pikkusolukseen. Monistuminen on suvuton lisääntymistapa, jossa emosolu tai emosolun tuma lohkeaa ensin useaan osaan ilman että solulima jakautuu ja tämän jälkeen vasta useiksi itsenäisiksi tytärsoluiksi kuten malarialoisiolla. Levät lisääntyvät itiöistä tai sekovarren palasista suvuttomasti. Sienet lisääntyvät itiöiden avulla, samoin itiökasvit eli sammalet ja sanikkaiset. Siemenkasveilla suvuton lisääntyminen voi tapahtua esimerkiksi rönsyn, mukulan, sipulin, juurivesan tai maavarren avulla.

Suvullisessa lisääntymisessä uusi yksilö saa alkunsa hedelmöityneestä munasolusta eli tsygootista. Siitos mahdollistaa hedelmöityksen, sillä siinä sukusolut pääsevät toistensa läheisyyteen. Siitos voi olla ulkoinen kuten sammakoilla ja kaloilla, joilla se tapahtuu yksilöiden ulkopuolella. Maaeläimillä on sisäinen siitos, sillä sukusolut eivät selviäisi elinkelpoisina ulkoilmassa. Kasveilla hedelmöitystä edeltää pölytys, joka voi olla joko ristipölytys tai itsesiitos. Edellisessä tapauksessa sukusolut ovat peräisin eri yksilöiltä, ja jälkimmäisessä kasvin oma siitepölyhiukkanen hedelmöittää saman yksilön munasolun.

Uusi yksilö voi saada alkunsa myös hedelmöitymättömästä munasolusta. Silloin puhutaan partenogeneettisestä eli neitseellisestä lisääntymisestä, jota esiintyy esimerkiksi lehtikirvoilla. Partenogeneesi on yleisempää kasveilla kuin eläimillä. Suomen putkilokasveista partenogeneettisesti lisääntyy esimerkiksi voikukka ja poimulehti. Sukupolvenvuorottelu taas on lisääntymistapa, jossa sekä suvullinen että suvuton lisääntyminen vuorottelevat. Näin tapahtuu korvameduusalla, jolla on suvuton polyyppivaihe ja suvullinen meduusavaihe. Uusia yksilöitä kuroutuu polyypista ja aikuistuttuaan nämä yksilöt lisääntyvät sukusolujen avulla suvullisesti.

Tehtävä 1. Erittele suvuttoman ja suvullisen lisääntymisen edut ja haitat.

Vastaus

Takaisin
BIOLOGIA
Kurssin etusivu
Solun rakenne
Solun toiminta
Solun toiminnalle tärkeät orgaaniset yhdisteet
Solukalvon toiminta
Energian sitominen solussa
Energian vapauttaminen solussa
Solujen toiminnan ohjaaminen
Entsyymit
Solujen lisääntyminen
Suvuton ja suvullinen lisääntyminen
Perinnöllisyyden perusteet
Perimän ja ympäristön vaikutus yksilöön
Populaatiogenetiikka ja evoluutioteoriat
Kertaustehtäviä
Sivukartta
OpetushallitusEtälukio KäyttöehdotOhjeet