5: Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan Etälukio

Kustaa Vaasan toimet Suomessa

Oppikirjoissa Kustaa Vaasan hallintokautta käsitellään varsin laajasti:

  1. modernin valtion luominen (tililäänit, maakirjat)
  2. uskonpuhdistus ja kirkkoreduktio
  3. asutuspolitiikka
  4. Helsingin ja Tammisaaren perustaminen
  5. perinnöllinen monarkia
  6. Venäjän sota 1555─1557

Tässä aineistossa syvennetään Kustaa Vaasan hallinnon asutus-, sotilas- ja idän politiikkaa.

Vuonna 1542 Kustaa Vaasa julisti autiot erämaat kruunun maiksi, joita voitiin vapaasti asuttaa. Asutuspolitiikkaan liittyi pyrkimys lisätä verotalojen määrää, ja sillä oli myös valtapoliittisia tavoitteita. Kruunu vyörytti uudisasutuksella itärajan kiistamaita hallintaansa. Uudisasukkaita erämaihin vetivät luvatut vapaavuodet verotuksesta sekä laajat kaski- ja riistamaat.  Jo 1400-luvulla alkanut Pohjois-Savon asuttaminen oli vilkkaimmillaan 1520- ja 1530-luvuilla. Savolaisasutus suuntautui 1500-luvun kuluessa usealle taholle.

Kustaa Vaasan hallituskauden lopulla Pohjois-Savossa Leppävirralla oli jo tiheä asutus ja kohtalaisen tiheä Kuopiossa, Maaningalla ja Lapinlahdella. Harvempana kiinteä asutus ulottui Savon pohjoisimpiin osiin. Savolaisasutus työntyi 1540-luvulla Etelä-Pohjanmaan järviseudulle Lappajärvelle ja Evijärvelle saakka. Keski-Pohjanmaalla se ulottui Haapajärvelle ja Pyhäjärvelle. Pohjoisempana savolainen uudisasutus eteni 1530-luvulla Siikajoen varsilla Revonlahdelle, Oulujoen varrella Utajärvelle ja Muhokselle ja jotkut etenivät aina Kemiin saakka. Oulujärven rannoille muutti 1530-luvulla toistakymmentä savolaisperhettä ja 1550-luvulla heitä tuli parisataa perhettä Savonlinnan linnanpäällikön Kustaa Fincken ohjauksessa. Uudisasutuksen turvaksi lähetettiin pieni sotilasjoukko karjalaisten ja hämäläisten hävitysretkien varalta.

Keskisuomalaiseen Rautalammin suurpitäjään syntyi Kustaa Vaasan kaudella toista sataa uudistaloa, joista viidennes oli hämäläisten ja loput savolaisten perustamia. Näsijärven latvavesille erämaihin siirtyi 1540- ja 1550-luvuilla uudistilallisia sekä Satakunnasta että Savosta.

1500-luvun savolaisasutuksen muistomerkki Kainuun ensimmäinen kristillinen hautausmaa
1500-luvun savolaisasutuksen muistomerkki Paltamon Kiehimästä. Kainuun ensimmäinen kristillinen hautausmaa oli nykyisen Vaalan Manamansalossa. Oulujärven saaressa oli myös Kainuun ensimmäinen kirkko 1559–1578. Kirkko poltettiin 1500-luvun rappasodissa. Valokuvat  J. Kauhanen 2005 ja 2006.

Maanviljelyksen edistämiseksi perustettiin eri puolille valtakuntaa viitisenkymmentä mallitilaa eli kuninkaankartanoa. Näitä olivat muun muassa Piikkiön Kuusisto, Helsingin ja Raaseporin kartanot, Kangasalan Liuksiala, Tammelan Mustiala,  Korsholma Pohjanmaalla, Juvan Partala ja Maaningan Tavinsalmi. Kuninkaankartanoilla oli myös sotilaallisia tehtäviä. Muun muassa Pohjois-Savon Tavinsalmen kuninkaankartano oli sotilaallinen tukikohta, jonka tarkoituksena oli toimia maatalouden ja verojen keräämisen lisäksi itärajan yli levittäytyneen asutuksen suojelijana.

Miten kävi Suomen metsäsaamelaisille uudisasutuksen paineessa? Metsäsaamelaiset eivät olleet vaeltavia poronhoitajia, vaan metsästäjiä ja kalastajia. Suurin osa heistä ilmeisesti jäi paikoilleen ja omaksui uusilta tulokkailta kaskitekniikan ja karjanhoidon. Paikoilleen jääneistä saamelaisista on tietoja niin Savosta kuin Pohjanmaaltakin. Lappalainen on yksi Savon yleisempiä sukunimiä. Kemin Lapin lapinkylien suomalaistuminen – talonpoikaistuminen – alkoi 1600-luvulla ja kiihtyi seuraavalla vuosisadalla.

Kustaan kirkko- ja veropolitiikka synnytti kapinointia Ruotsissa Taalainmaalla ja Smoolannissa. Vastaavaa ei nähty Suomessa, mutta kapinahenkeä oli Suomessakin. Lappeen ja Taipaleen talonpojat valittivat vuonna 1551 liian usein pidetyistä käräjistä. Kuningas määräsi asiaa selvittämään Etelä-Suomen laamannin Henrik Klaunpojan ja Savonlinnan päällikön Kustaa Fincken. Lappeen käräjillä vuonna 1553 rahvaan tyytymättömyys johti mellakkaan. Mellakan lopputulos oli, että talollinen Maunu Nyrhi ja lautamies Inki Multiainen tuomittiin kuolemaan ja tuomio pantiin täytäntöön välittömästi. Lappeen käräjille oli tullut miehiä Savosta ja Hämeestä, mutta käräjäjärjestystä valvomaan oli tuotu sotilaita Savonlinnasta, joten rahvas sai niellä tyytymättömyytensä. 

Sotalaitoksessa käänteentekevä muutos oli vuoden 1544 valtiopäivien päätös vakinaisen armeijan kokoamiseksi kotimaiselta pohjalta. Kustaalle rälssin varustamat vähälukuiset asemiehet ja kalliit saksalaiset palkkajoukot eivät enää käyneet. Jalkaväki jaettiin 350–500 miehen lippukuntiin. Ratsuväen runkona oli aatelin asettamat ratsumiehet, jotka koottiin 200–300 miehen lippueisiin. Linnoja vahvistettiin ja niiden tykistöä lisättiin. Sotalaivoja ostettiin Lyypekistä ja lisää rakennettiin telakoilla.

1530-luvun ns. kreivisota mursi Lyypekin ylivallan Itämerellä. 1500-luvulla Ruotsi ja Venäjä kiistelivät Pähkinäsaaren rauhan linjasta. Suomalaisen asutuksen työntyminen itään ja pohjoiseen uhkasi karjalaisten eränkäyntiä. Karjalaisasutus oli voimistumassa 1500-luvulla etenkin Tohmajärvellä, Kiteellä ja Liperissä. Veikko Saloheimon mukaan vuonna 1500 Pohjois-Karjalan taloluku oli 568 taloa, mutta vuonna 1618 jo 1408 taloa.

Savolaiset ja karjalaiset riitelivät rajaseudusta jo 1520-luvulla, ja seuraavalla vuosikymmenellä erämaista jo tapeltiin. 1540-luvulla käytiin suoranaista rajasotaa. Vuonna 1555 ristiriidat johtivat avoimeen sotaan Ruotsin ja Venäjän välillä. Venäläiset hyökkäsivät Raudussa ja Kivennavalla. Maaliskuussa 1555 Kivennavalla Joutselän kylässä vouti Juho Matinpojan johdolla Äyräpään talonpojat löivät venäläisen osaston ja saivat saaliikseen 2 000 miehen aseet ja 500 hevosta.
Sota jatkui ja ulottui  Pohjanmaallekin. Karjalaiset iskivät kahdesti kesällä 1555. Iin erämaassa he tappoivat kymmeniä kalastajia ja Oulujärvellä kolmesataa uudisasukasta.

Kuningas lähetti Ruotsista Suomeen tuhansia sotilaita ja muodosti puhtaasti suomalaisen jalkaväen lippukunnan. Kuningas alkoi olla kuitenkin valmis rauhaan ja vetäytyi Kastelholmaan. Tsaari Iivana halusi niin ikään rauhaa voidakseen koota voimansa Baltian kysymykseen. Rauha, jota neuvottelemassa ollut Mikael Agricola menehtyi paluumatkalla Kuolemajärvellä, vahvistettiin huhtikuussa 1557. Rajat eivät muuttuneet ja kiistat jäivät kytemään.

HISTORIA
Kurssin etusivu
Esihistoriallinen Suomi
Kiistamaa lännen ja idän kesken
Alamaisia ja kapinoitsijoita
Rälssi ja talonpoika
Kalmarin unioni ja Suomi
1500-luvun kronologiaa
Kustaa Vaasan toimet Suomessa
Veljesriidasta nuijasotaan
Tehtäviä
Suurvallan osana
Isovihasta kustavilaisuuteen
Ruotuväki puolustustaistelussa
Käsitteet
YO-tehtäviä
Lähteet
Sivukartta
OpetushallitusEtälukio KäyttöehdotOhjeet