5: Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan Etälukio

Kiistelty Pähkinäsaaren rauhan raja

Nevajoen niskalla sijaitsevassa Pähkinäsaaressa solmittiin Gotlannin hansakauppiaiden välittämänä  Ruotsin ja Novgorodin välinen rauhansopimus vuonna 1323.  Karjalan kannas osittain ja Savo Mikkeliä myöten jäi Novgorodin puolelle. Pähkinäsaaren rajan linjaus aiheutti lukuisia kiistoja Ruotsin ja Venäjän välille keskiajalla ja uuden ajan alussa. 25-vuotisen sodan päätteeksi Ruotsi työnsi vuonna 1595 rajaa itään.  Raja kulki Olavinlinnan itäpuolitse Ohtaansalmeen, sieltä Nilsiän Pisavuoren ja Kuusamon Iivaaran kautta Inarinjärveen ja Jäämereen.

Pähkinäsaaren rauhan raja ei ole ollut vain poliittisen ja verisen sotilaallisen kamppailun kohteena, vaan se on ollut myös yksi Suomen historian kiistellympiä yksittäisiä kysymyksiä. Sopimuksesta on säilynyt kolme jäljennöstä, jotka osin poikkeavat toisistaan. Venäjänkielisen kopion mukaan raja päättyi Kajaanin mereen (Kajano more), latinankielisen mukaan Helsingin mereen (Helsingh haff)  ja ruotsinkielisen käännöksen mukaan pohjoiseen mereen (nor i haffuit). Rajalinjan rajaluettelo on selvä Varkauden Siittiin, mutta sen jälkeen rajapyykkejä on harvakseen. Yleisesti Pähkinäsaaren rauhan rajan on katsottu kulkeneen Varkauden Siitistä Kolimankoskelle ja edelleen Pyhäjärvelle ja Pyhäjoen eteläistä haaraa Petäjokea pitkin Pohjanlahden rantaan. Pähkinäsaaren rauhan rajan tulkitseminen rajapisteiden muodostamaksi jonoksi, joka päättyi Pohjanlahteen, on kanta, jota tutkijoista ovat edustaneet esimerkiksi Jalmari Jaakkola, Kustaa Vilkuna, Heikki Kirkinen ja Kyösti Julku. Rajan yksityiskohtaisesta linjauksesta tutkijoilla on ollut toisistaan poikkeavia näkemyksiä.

Viimeisin tieteellinen kiista Pähkinäsaaren rauhan rajasta syntyi, kun tanskalainen John Lind esitti vuonna 1985 teorian rajan luonteesta ja kulusta. Lindin mukaan rajan alkujakso oli tarkoin maastoon merkitty, rajan keskijakso Pihlajavedeltä Kainuun etelärajalle merkittiin muutamin rajapaikoin ja ylimalkainen pohjoisin osa haarautui kahtia rajaamaan laajaa yhteisaluetta. Yhteisalueen läntinen haara päätyi Perämereen ja itäinen haara joko Barentsinmereen tai Vienanmereen. Yhteisalueella kummallakin osapuolella oli oikeus verottaa lappalaisia.  Muutaman vuoden kuluttua Ruotsin ja Novgorodin sopimuksesta Novgorod solmi samantyyppisen yhteisaluesopimuksen Norjan kanssa. 

Viitasaaren Kolimankosken eli Kärnän kautta kulki Pähkinäsaaren rauhan raja. Valokuvat J. Kauhanen 2005.

HISTORIA
Kurssin etusivu
Esihistoriallinen Suomi
Kiistamaa lännen ja idän kesken
Keskiajan kronologia
Myytti ensimmäisestä ristiretkestä
Uuden vallan merkit
Kiistelty Pähkinäsaaren rauhan raja
Väestö kasvaa ja asutus laajenee
Tehtäviä
Alamaisia ja kapinoitsijoita
Suurvallan osana
Isovihasta kustavilaisuuteen
Ruotuväki puolustustaistelussa
Käsitteet
YO-tehtäviä
Lähteet
Sivukartta
OpetushallitusEtälukio KäyttöehdotOhjeet