5: Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan Etälukio

Suurvallan osana

” Suomen erottaa nyt Venäjästä suuri Laatokka, joka on hyvinkin leveä kuin meri Ruotsin ja Ahvenanmaan tai Viron ja Uudenmaan välillä, mistä vielä tähän päivään asti ei yksikään puolalainen ole uskaltanut ylitse tulla…”
Kustaa II Aadolf 1617 kruunajaisvaltiopäivillä. J. Lappalainen 2002, 17.

Ruotsi harjoitti tai joutui harjoittamaan passiivista ulkopolitiikkaa Tanskasta eroamisen jälkeisinä ensimmäisinä vuosikymmeninä. Eerik XIV aloitti aggressiivisen ulkopolitiikan. Viron liittämisen jälkeen rajaa siirrettiin idässä seuraavan kerran vuonna 1595 ja sitten 1617. Vanhemmalla Vaasa-kaudella 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa Ruotsin Jäämeren-politiikan päätavoitteet - Ruijan, Kuolan ja Vienan liittäminen valtakuntaan - jäivät haaveiksi. Jäämeren politiikan tarpeisiin Ruotsin kruunu perusti Oulun ja Kajaanin linnat ja Oulusta tehtiin kaupunki vuonna 1605.

Tanska oli Ruotsille pitkään lyömätön vastustaja ja Itämeren piirin valtias. Vasta 1640-luvulla Ruotsi sai selkeän yliotteen Tanskasta. Saksanmaalla käymiensä sotien johdosta Ruotsin valta oli suurimmillaan 1600-luvun puolivälissä. Ruotsin aggressiivista ulkopolitiikkaa on selitetty eri tavoilla:

  1.  aggressiivisuus on nähty turvallisuuden etsimisenä,
  2.  valloituksilla  uskottiin saavutettavan taloudellisia etuja ja
  3.  aatelisto hyötyi valloituksista virkoina ja läänityksinä.

Osa tutkijoista on pitänyt suurvalta-ajan Ruotsia sotilasvaltiona, joka korvatakseen valtakuntansa väestön pienuuden ja köyhyyden loi pitkälle kehittyneen kontrollikoneiston. Välineinä valtio käytti kirkkoa, sotalaitosta ja hallintoa; väestökirjanpitoa, sotaväenottoja ja verotusta. Toisaalta mahti- ja sotilasvaltiotulkinnan vastapainoksi on esitetty valtion ja talonpoikien molemminpuolista riippuvuutta. Eliitin ohella valtio tarvitsi myös kansan riittävän enemmistön tukea valtansa legitimoimiseksi. Vuorovaikutustulkinta ei pidä kruunua ja paikallisia talonpoikaisyhteisöjä tasaveroisina osapuolina, mutta epäsymmetrisessäkin valtasuhteessa alamaiset saattoivat vaikuttaa esivaltaan eikä vain päinvastoin. Talonpoikien alapuolella olleet yhteiskuntaryhmät (tilattomat, palvelusväki) olivat vailla vaikutusvaltaa.

Suomi oli 1600-luvulla Ruotsin valtakunnan poliittista periferiaa. Varsinais-Suomi, Viipurin seutu ja Pohjanmaa olivat valtakunnassa taloudellisesti tärkeitä alueita. Varsinais-Suomi, etenkin Turun seutu, oli myös kulttuurista keskusaluetta.

Vouti keräämässä veroja. Keskusvallan ote voimistui uuden ajan alussa. Kuvan lähde O. Magnuksen Pohjoisten kansojen historia.

Tinainen ehtoolliskalkki Petsamon luostarista 1600-luvulta. Petsamon luostari joutui 25-vuotisen sodan aikana suomalaisen talonpoikaisen sissijoukon hävityksen kohteeksi.  Ortodoksisen kirkkomuseon kuva-arkisto. Kuva Jarmo Koponen.

HISTORIA
Kurssin etusivu
Esihistoriallinen Suomi
Kiistamaa lännen ja idän kesken
Alamaisia ja kapinoitsijoita
Suurvallan osana
1600-luvun kronologia
Sotimaan vieraille maille
Keskittyvä ja yhdenmukaistuva valta
Pelto, kaski, terva ja ruukki
Sääty-yhteiskunta
Nälkää ja miehitystä
Tehtäviä
Isovihasta kustavilaisuuteen
Ruotuväki puolustustaistelussa
Käsitteet
YO-tehtäviä
Lähteet
Sivukartta
OpetushallitusEtälukio KäyttöehdotOhjeet