Eurooppalainen ajatteluperinne

Mikä on yksilön vapaus eurooppalaisessa kulttuurissa? Miten ihmisten pitäisi suhtautua lajitovereihinsa ja ympäröivään luontoon? Kenellä on totuus hallussaan? Mitkä ovat eurooppalaiset arvot?

Eurooppalainen kulttuuri ei tarjoa jäsenilleen yhtä ristiriidatonta ihmiskuvaa ja maailmankatsomusta. Toiset etsivät tukea maailmankuvalleen uskonnosta, toiset filosofiasta, toiset taas havaintopohjaiseen tietoon luottavista empiirisistä tieteistä.

Uskonnolla on ollut tärkeä sija kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina. Tavallisesti ihmisten tekemisten perimmäisenä tarkoituksena on pidetty jumalan tai jumalien palvelemista. Ensimmäiset korkeakulttuuritkin olivat hierarkkisesti järjestäytyneitä sääty-yhteiskuntia, joissa valta oli keskitetty jumalalliselle hallitsijalle ja häntä avustavalle papistolle (teokratia). Toisin kuin vanhoissa korkeakulttuureissa antiikin Kreikassa ei ollut vakinaista papistoa tai pyhien kirjoitusten kokoelmaa, jotka olisivat määritelleet uskomiselle tiettyjä sääntöjä tai dogmeja. Elämän peruskysymyksistä voitiinkin keskustella varsin vapaasti. Se johti "ajattelutieteen" filosofian syntyyn. Filosofiassa pyritään järjen avulla saamaan tietoa ihmisestä ja hänen maailmastaan ja samalla myös etsimään elämän viisautta, taitoa elää viisaasti.

Rooman valtakunnassa kreikkalainen filosofia ja juutalaista alkuperää oleva kristinusko joutuivat ottamaan mittaa toisistaan keskenään kilpailevina elämän- ja maailmankatsomuksina. Filosofia tunnustaa ainoaksi totuuden kriteeriksi järjen, kristinusko vain sen totuuden, jonka Jumala oli ilmoittanut Raamatussa. Filosofiassa korostetaan ihmisen itsenäisyyttä ja vastuullisuutta moraalisena olentona, kristinuskossa taas ihmisen riippuvaisuutta Jumalan armosta.

Kirkolla oli määräävä asema eurooppalaisessa kulttuurielämässä keskiajan vuosisatoina, mutta uudella ajalla filosofia ja tieteet lisäsivät vaikutusvaltaansa. Varsinkin luonnontieteistä muodostui länsimaista kulttuuria muovaava uusi voimatekijä. Useat filosofitkin painottivat tieteiden mahdollisuuksia elämän laadun parantamisessa. Hallitsemalla luontoa opittaisiin hallitsemaan myös ongelmia ihmisyhteisöissä. Kehitysoptimismi valtasi ihmisten mielen: ihmiskuntaa odotti valoisa tulevaisuus.

Monet luonnontutkijat pitivät sekä kirkon oppeja että filosofien järkeilyjä toisarvoisina tieteen edistyksen kannalta. Vain havaintoihin ja kokeelliseen tutkimukseen perustuvalla tiedolla oli merkitystä. Filosofian rungosta irtaantuneet erillistieteet ottivatkin etäisyyttä kantatieteeseensä filosofiaan. Filosofia, jonka perinteinen tehtävä oli asettaa kaikki kyseenalaiseksi, joutui itse kyseenalaistetuksi tieteenä.

Selviytyäkseen luonnontieteiden asettamasta tieteellisyyden haasteesta filosofiakin erikoistui osa-alueisiin 1900-luvulla. Samalla syntyivät myös filosofian eri koulukunnat kuten, analyyttinen, hermeneuttinen tai fenomenologinen filosofia. Tarve filosofiseen keskusteluun yli koulukuntarajojen on kuitenkin lisääntynyt uudella vuosituhannella.