Kirkon rooli Euroopan yhdentäjänä

Lähi-idässä syntyneestä kolmesta maailmanuskonnosta juutalaiset eivät harrasta lähetystyötä. Sensijaan kristityt ja islamilaiset pitävät velvollisuutenaan oman uskonsa tunnetuksi tekemistä kaikkialla maailmassa. Sisäkuva Upsalan tuomiokirkosta, jossa varoja kerätään lähetystyöhön kynttilämyynnillä. Kynttilät valaisevat symbolisesti niiden alla olevaa maapalloa, joka on sommiteltu maanosien muotoon.

Rooman valtakunnan jakautuessa ja Länsi-Rooman hajotessa Eurooppaan syntyi useampia valtakeskuksia, jotka kaikki halusivat olla Rooman imperiumin tunnustettuja perillisiä. Ajatuksena oli, että vain yksi henkilö voi olla oikea Euroopan johtaja ja että sillä yhdellä oli oikeus alistaa muut valtaansa. Näin ajatellen Rooman keisari, joka hallitsi edelleen Itä-Roomassa, olisi ollut se oikea Euroopan keisari. Mutta koska hän ei ollut kyennyt puolustamaan Länsi-Roomaa eikä halunnut edes neuvotella uusien germaanijohtajien kanssa, hän sopi huonosti koko Euroopan johtajaksi. Niinpä sekasortoisessa läntisessä Euroopassa alkoi esiintyä johtajia, jotka pitivät itseään sopivina Rooman keisarin manttelin perijöinä. Kykenemättöminä valloittamaan Itä-Roomaa, he kysyivät, voisiko Euroopassa olla kaksi roomalaista keisaria. Itä-Roomassa vastattiin ei, läntisessä Euroopassa kyllä. Paavin mielestä keisari voisi olla hän itsekin. Ilman armeijoita paavi oli kuitenkin riippuvainen maallisista johtajista.

Ensimmäiseksi läntisen Euroopan kristilliseksi keisariksi pääsi frankkien kuningas Kaarle Suuri. Frankkien hallitsija sopi tavallaan ihan hyvin läntisen kristikunnan kokoajaksi. Frankit olivat ensimmäisinä germaaneista kääntyneet kristinuskoon jo 400-luvulla ja frankkien johtamat armeijat pystyivät myös estämään islamilaisten etenemisen Espanjaa pohjoisemmaksi 700-luvulla. Kun paavi itse asetti keisarin kruunun vuonna 800 Kaarlen päähän, hän halusi näyttää kaikille, että ainoastaan paavilla on oikeus myöntää keisarin arvo. Kristillisen valtakunnan keisariksi ei niin vain voi kuka tahansa tulla, vaikka hänellä olisi millaiset asevoimat tukenaan.

Yksityisten ihmisten tai vallanpitäjien lahjoituksina saamistaan maa-alueista paavi sai myös oman valtion - Kirkkovaltion. Sen johtajana hänellä oli kaikki maalliselle vallanpitäjälle ominaiset valtuudet. Kirkkovaltio on vieläkin olemassa yhtenä Rooman kaupunginosana, Vatikaanina.

Keisari Kaarle Suuren valtakunta jaettiin hänen kuolemansa jälkeen kolmeen alueeseen, joita hänen pojanpoikansa johtivat. Tästä jaosta katsotaan alkaneen nykyisten Saksan, Ranskan ja Italian valtioiden kehittyminen. Ranska ja Saksa ovat Euroopan mantereen vahvimpina valtioina aina kilpailleet siitä, kummalla on enemmän määräysvaltaa. Se näkyy myös tämän päivän maailmassa. Euroopan unionin kohtalo on lähinnä sen varassa, miten Saksan Liittotasavalta ja Ranska pystyvät junailemaan unionia suhteessa toisiinsa ja muihin jäsenmaihin.

900-luvulla keisariksi valittiin frankkien sijaan saksalainen ruhtinas. Syntyi Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta. Keisarikunnan pitkällä nimellä on sanomaa. Adjektiivi saksalainen korostaa hallitsijasuvun saksalaisia juuria, roomalainen vanhoja roomalaisia perinteitä ja pyhä kristillisiä arvoja ja niiden vaalimista. Jatkuvien vallanperimyssotien välttämiseksi keisari alettiin valita vaaleilla, mutta paavilta odotettiin hyväksyntää vaalien tulokselle. 1200-luvulta lähtien vakiintui tapa valita Euroopan keisari Habsburgien suvusta. Se, että Habsburgit alkoivat pitää pääkaupunkinaan Wieniä, joka sijaitsi läntisen Euroopan itäisimmillä alueilla eli Itävallassa, merkitsi tavoitteita vallata lisää maata ja ihmisiä roomalaiskatolisuuteen saksalaisen vallan alle.

Keskiaikana Euroopassa elettiin siis oikeastaan yhden suuren ajatuksen voimin ja se oli kristillinen keisarius. Euroopassa oli kuitenkin kaksi keisarikuntaa, joista kumpikaan, ei itäinen eikä läntinen, kyennyt valloittamaan koko Eurooppaa. Länsi-Euroopassa Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta menetti sitä enemmän vaikutusvaltaansa, mitä vahvemmiksi yksittäiset kuningaskunnat tulivat liittoutuessaan kaupan rikastaman kaupunkiporvariston kanssa. Uskonsotien jälkeen läntisen Euroopan keisarius oli enää lähinnä muodollista. Vahvin valta alueella oli Ranska.