Miten matematiikasta ja mekaniikasta tuli eurooppalaisen tutkimuksen kulmakiviä?

British Museum Lontoossa. Klassista päätykolmiota kannattelevat doorilaiset pylväät johdattelevat kävijöitä tutustumaan antiikin perintöön. Antiikin Kreikan kulttuurista tuli eurooppalaisten taiteilijoiden ja tutkijoiden innoittaja uudella ajalla.

Kreikan kielen harrastus tutustutti lukijansa antiikin filosofiaan ja luonnontieteisiin, ennen kaikkea matematiikkaan ja fysiikkaan. Tämä mullisti eurooppalaisten maailmankuvaa. Huomattiin, ettei maailman tutkiminen onnistu ilman matematiikan taitoja. 1500-luvulla puolalainen Kopernikus laski, että maapallo on planeetta, joka kiertää aurinkoa ja saksalainen Kepler, että planeettojen radat ovat elliptisiä. Italialainen Galilei teki 1600-luvulla laskelmia maapallon vetovoimasta, kiihtyvyydestä ja englantilainen Newton vuosisadan lopulla kuvasi matemaattisesti gravitaation eli taivaankappaleiden välillä vallitsevan vetovoiman. Näin eri Euroopan maiden tutkijoiden yhteisillä ponnisteluilla oli saatu selvitettyä ensimmäinen yleinen luonnon laki, joka päti sekä maapallolla että maailmankaikkeudessa. Ihmiskunta oli päässyt todellisuuden selvittämisessä aimo askeleen eteenpäin. Newtonin kirjaa "Luonnonfilosofian matemaattiset periaatteet" pidetään luonnontieteiden historian merkittävimpänä teoksena. Teos avasi tien jatkotutkimuksille. Newton oli näyttänyt menetelmän, miten ihminen voi lukea luonnon suurta kirjaa. Ei tarvinnut muuta kuin lukea lisää. Keinot luonnon salaisuuksien selvittämiseksi olivat nyt olemassa.

Tieto siitä, ettei maapallo olekaan maailmankaikkeuden keskus ja ettei jumala ole luonutkaan maailmaa mahdollisesti vain ihmistä varten, aiheutti shokin kirkolle ja kirkkoon uskoville. Tuttu ja turvalliseksi koettu maakeskeinen maailmankuva romuttui. Paavin kirkko ei ollut halukas muuttamaan julistamaansa totuutta maailmasta. Galilein oli polttoroviolle joutumisen pelossa peruttava väitteensä. Katolinen kirkko myönsi hänen olleen oikeassa vasta 1990-luvulla.