Minkä takia Eurooppa on jakautunut eri kulttuuripiireihin?

Ruotsalaiset vallanpitäjät omaksuivat kristinuskon sen roomalaiskatolisessa muodossa ja levittivät uutta uskontoa myös Pohjanlahden yli Suomen niemelle. Kääntymällä luterilaisuuteen kuningas Kustaa Vaasa taas taisteli Ruotsin irti Paavin ja saksalaisten vallanpitäjien otteesta 1500-luvulla. Kustaa Vaasan hauta Upsalan tuomiokirkossa. Hautamuistomerkkiä koristavat valtakunnan monet vaakunat Suomi ja sen maakunnat mukaan luettuna.

Ensimmäinen kulttuuriraja syntyi Eurooppaan Rooman valtakunnan jakauduttua kahtia. Raja kulki Balkanin halki. Sen itäpuolella puhuttiin kreikkaa ja siitä länteen yhteisenä kielenä toimi latina. Kreikkalaiskatolisen uskon myötä slaavilaiset kansat omaksuivat kreikan aakkosten pohjalta kehitetyn kyrillisen kirjoituksen. Näin Euroopan kirjallinenkin kulttuuri tuli kahtia jaetuksi. Itä-Euroopan kieliä taitamattoman länsieurooppalaisen turistin on vaikea liikkua omatoimisesti maissa, joissa ei edes tienviitoista ja kadunnimistä saa mitään tolkkua erilaisesta kirjoitustavasta johtuen.

Kansainvaellusten aikoihin, kun germaanit siirtyivät etelämmäs kohden Roomaa, heidän tilalleen keskellä Eurooppaa muutti slaaveja. Länsislaavit, nykyisiä puolalaisia, tsekkejä, slovakeja, kroaatteja jne., käännytettiin roomalaiskatoliseen uskoon ja saatettiin näin läntisen Euroopan valtapiiriin, samoin Itämeren rantojen balttilaiset ja suomalaiset kansat kuin myös unkarilaiset. Näiden kansojen kohtalona on ollut koko historiansa ajan tulla tönityksi, milloin idästä, milloin lännestä.

Läntinenkään Eurooppa ei pysynyt kirkollisesti yhtenäisenä, vaan 1500-luvulla roomalaiskatolisen kirkon vastaisesta protestiliikkeestä kasvoi uusia kirkkokuntia, Sveitsissä reformoitu, Saksassa luterilainen ja Englannissa anglikaaninen kirkko. Läntisten kirkkojen keskinäisiin valtataisteluihin osallistuivat myös valtioiden ja ruhtinaskuntien päämiehet. Yli 100 vuotta kestäneet uskonsodat päättyivät Westfalenin rauhaan vuonna 1648. Länsi-Euroopan asukkaiden uskonnosta päätettiin rauhansopimuksella periaatteella "Kenen maa sen uskonto." Ts. valtaapitävä määräsi sen, mitä uskoa hänen alamaisensa sai harjoittaa. Pohjois-Euroopan maista Pohjois-Saksan ruhtinaskuntia myöten tuli luterilaisia maita, etelämpänä pysyttiin yleensä roomalaiskatolisena. Nyt Länsi-Eurooppakin jakautui kahtia. Suunnilleen siitä, mistä meni aikoinaan sivistyneiden roomalaisten ja barbaareina pidettyjen germaanien raja, kulki nyt roomalaiskatolisen ja protestanttisen kirkkokunnan raja. Reinin laakso on siis ollut ja on edelleen kulttuuriraja. Siitä etelään puhutaan romaanisia, latinapohjaisia kieliä ja siitä pohjoiseen germaanisia kieliä. Germaaneista frankit yhteistyössä Rooman kanssa omaksuivat niin paljon latinan kieltä, että nykyinen ranskan kieli luetaan romaanisiin kieliin.

Suomalaistenkin kirkkoon kuulumisista on päätetty moneen kertaan rauhansopimuksilla. Tärkeimmät näistä ovat Pähkinänsaaren rauha vuodelta 1323, jolloin ratkaistiin kumpaan kulttuuriin ja uskontoon, itäiseen vai läntiseen, suurin osa suomalaisia tuli kuulumaan. Karjala tuli kahtia jaetuksi venäläisten ja ruotsalaisten, ja samalla Rooman paavin ja Konstantinopolin patriarkan kesken. Toisen kerran suomalaisten sielunrauhaa liikuttavia tapahtumia olivat Kustaa Vaasan ja hänen jälkeläistensä liittyminen luterilaiseen rintamaan paavin kirkkoa vastaan. Luterilaiseksi muuttuminen vaati Suomessakin sadan vuoden ajan. Roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon jäseniä Suomessa on tänä päivänä vain marginaalisia määriä, eikä yhteiskunnan maallistuminenkaan ole huomattavasti vähentänyt luterilaiseen kansankirkkoomme kuuluvien lukumäärää. Suomi on yli 90 prosenttisesti yksiuskontoinen maa.

Nykypäivän kirkot pyrkivät ekumeniaan, yhteistyöhön eri kirkkokuntien välillä. Vaikka kirkot sopisivatkin keskenään, ihmisiä se ei välttämättä saa elämään ilman taisteluita. Uskonsodissakaan ei ole kysymys niinkään uskosta, kuin siitä kuka saa määrätä yhteiskunnan asioista. Niin myös taisteluissa Pohjois-Irlannissa roomalaiskatolisten ja protestanttien välillä, samoin kuin Balkanilla.