Opetuksen ja tutkimuksen kansainvälisyys keskiajan Euroopassa

Yliopistokampusta Cambridgessä Englannissa. 1200-luvulta lähtien eri puolille Eurooppaa syntyi yliopistoja. Tieteelliset tutkimustulokset julkaistiin Euroopassa vielä 1800-luvulla yleisesti latinaksi, jonka roomalaiskatolinen kirkko teki läntisen Euroopan yleiskieleksi jo varhain keskiajalla.

Kristinusko syntyi ja kehittyi hellenistisessä kulttuurissa, jossa taiteet ja tieteet olivat arvossaan. Nimekkäimmät filosofit, Platon ja Aristoteles oli saatava mukaan kirkolliseen oikeaan oppiin. Antiikin ajan tietämyksen ja Raamatun opetusten sovittamistyössä ansioituivat varsinkin kirkkoisä Augustinus 400-luvulla ja Pariisin yliopiston teologi Tuomas Akvinolainen 1200-luvulla. Jos keskiajalla ajatteli oikeaoppisesti, hän ajatteli niin kuin skolastikot. Skolastiikka, sana tulee latinasta skola eli koulu, ei hyväksynyt muita maailmankatsomuksia. Harhaoppinen joutuu helvettiin ja estääkseen tämän kirkko yritti pelastaa hänet vaikka roviolla polttamalla. Tuli puhdistaa synneistä ja näin kerettiläinenkin pääsee kaikesta huolimatta taivaaseen. Kovatkin rangaistukset koituivat siis ihmisen omaksi parhaaksi.

Kirkko halusi, että tieto palvelee suurta jumalan valtakuntaa. Platonin perustama akatemia Ateenassa suljettiin 500-luvulla harhaoppisena ja opetuksen ja tutkimuksen yksinoikeus siirtyi luostareille. Läntisessä Euroopassa kirkon ylläpitämissä oppilaitoksissa - pitkään muita oppilaitoksia ei ollutkaan - opetuskielenä toimi latina. Näin jokaisen koululaisen, oli hän sitten suomalainen tai sisilialainen, piti hallita latinan kieli. Euroopan koulut olivatkin hyvin kansainvälisiä aikana, jolloin latina toimi opetuskielenä. Opetussuunnitelmat ja tutkinnot olivat samat maasta riippumatta. Oppilaan, opettajan tai tutkijan siirtyminen koulusta tai yliopistosta toiseen ei ollut ongelma. Keskiaika ei ollut niin pimeää kuin renessanssiajan ihmiset väittivät.

Itä-Euroopan ortodoksisella alueella kreikan kielellä ei ole ollut samaa asemaa kuin latinalla Länsi-Euroopassa. Uudella ajalla painotettiin kansankielen merkitystä opetuskielenä. Vasta nyt EU-aikana ollaan uudelleen pyrkimässä samankaltaiseen kansainvälisyyteen, mikä oli ominaista koulu- ja yliopistomaailmalle osassa Eurooppaa keskiajalla. Koululaisten ja opiskelijoiden Eurooppa-horisontin avartamiseksi on meneillään ERASMUS-vaihtoa, SOKRATES-ohjelmaa ja monenlaisia muita projekteja, joita rahoitetaan yhteisistä EU-varoista.