Mikä merkitys ajattelun vapaudella on eurooppalaisessa kulttuurissa?

Berliinin keskustaa, etualalla Marian kirkko. Nykyiset radio- ja tv-tornit voittavat sekä korkeudessa että tiedonkulun nopeudessa keskiaikaiset tiedottamisen menetelmät, kellotapulit ja saarnatuolit.

Keskiajalla syntyneissä oppineiden yhteisöissä universiteeteissä eli yliopistoissa, alettiin opiskella renessanssin innostamana kaikkea antiikin Kreikkaan liittyvää. Suosittua oli opiskella kreikan kieltä. Alkukielellä luettuna kreikkalainen tiede ja filosofia avautuivat paremmin kuin latinalaisina tai arabialaisina käännöksinä. Platonin ja Aristoteleen teokset opittiin tuntemaan kokonaisuudessaan eikä vain siltä osin, mikä sopi kirkon oppeihin. Lisääntyvä tieto herätti ankaraa kritiikkiä kirkon maailmankatsomusta skolastiikkaa kohtaan. Kiinalaisperäinen kirjapainotekniikka uusin eurooppalaisin sovelluksin edisti kirkonvastaista kritiikkiä. Valtio tai kirkko eivät pystyneet valvomaan kaikkia julkaisuja. Luther ja muut uskonuudistajat samoin kuin kokeellista tutkimusta harjoittavat tiedemiehet saivat näkemyksilleen yhä laajempaa kannatusta. Auktoriteettiusko vaihtui omilla aivoilla ajatteluun. Kaikkea piti epäillä. Kaikki, myös oman järjen käyttö, piti kyseenalaistaa. Voiko ihminen sitten enää olla mistään varma, edes omasta olemassaolostaan, kyseli ranskalainen filosofi Descartes 1600-luvulla.

Descartes´ia pidetään ensimmäisenä uuden ajan eurooppalaisena filosofina, joka luopui skolastiikasta ja etsi totuutta vain oman ajattelunsa kautta. "Cogito, ergo sum", "Ajattelen, olen siis olemassa" oli hänelle totuuden etsimisen lähtökohta. Koska hän ajattelee, hänen siis täytyy olla olemassa. Se oli hänestä varmaa, ja tältä perustalta hän rakensi filosofiansa.

Descartes´in ajan luonnontiede selitti koko maailmankaikkeuden toimivan ikään kuin mekaanisen koneiston. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos tiedettäisiin kunakin hetkenä kaikki tuona hetkenä vaikuttavat tekijät, voitaisiin matematiikan avulla laskea sitä seuraavat tapahtumat ja luonnonilmiöt. Maailma toimii omien lakiensa mukaan. Mitään ei tapahdu sattumalta. Descartes´istakin tämä mekaaninen maailman selitys tuntui ihan järkevältä. Mutta selitys ei hänen mielestään sopinut mitenkään ajattelun ominaisuuksiin. Hän jättikin ajattelun luonnossa vallitsevien lainalaisuuksien ulkopuolelle. Kaikista luonnon olioista vain ihmisellä on kyky ajatella vapaasti. Eläimetkin ovat mekaanisia koneita, jotka eivät pysty ajattelemaan eivätkä tuntemaan mitään, ei edes kipuja.

Descartes´in tapa suhtautua luontoon on ollut ominaista eurooppalaiselle ihmiselle. Ihminen on hänen filosofiassaan järkensä ansiosta jotain parempaa kuin luonto, mikä sopi hyvin kirkon opettamaan käsitykseen ihmisen ainutlaatuisuudesta suhteessa muuhun jumalan luomaan maailmaan. Vasta viime aikoina luonnonsuojelu tai luonnon näkeminen itseisarvona eikä vain ihmisen tarpeiden tyydyttäjänä on saanut aikaan kansalaiskeskustelua Euroopassa.