Ensimmäisten korkeakulttuurien merkitys nykyisille kulttuureille

Korkeakulttuureissa kulttuuria vaalittiin erityisesti valtaa pitävien hoveissa. Nykyisin monillakaan ruhtinassuvuilla ei ole enää poliittista vaikutusvaltaa, mutta kulttuurin vaalimisessa näillä voi olla edelleen merkittävä rooli. Perinteillä on arvoa kulttuurien kansainvälistyessä ja yhdenmukaistuessa. Kuvassa on 1700-luvulla elänyt Jai Sing, Jaipurin maharadja (suuriruhtinas), rakennuttamansa palatsin seinämaalauksessa. Demokraattisessa Intiassa maharadjoilla on edelleen seremoniallisia tehtäviä.

Ensimmäisten korkeakulttuurien hienostunut kaupunkikulttuuri ja työnjakoon pohjautuva sääty-yhteiskunta herätti ihailua ulkopuolisissa kansoissa, etenkin niiden johtajissa. Korkeakulttuurista saadun mallin mukaan järjestyneen yhteiskunnan alue ulottui ajanlaskumme alkuun tultaessa yhtenäisenä vyöhykkeenä Atlannin rannoilta aina Gangesin suistoon Intiassa. Samoin vuorten ja meren ympäröimässä Kiinassa korkeakulttuuri eteni Keltaiselta joelta laajalle nyky-Kiinan alueella. Korkeakulttuurialueiden ulkopuolella elettiin pyyntitaloutta tai pienimuotoista maataloutta harjoittaen. Merkkejä maanviljelystä on löydetty niinkin pohjoisesta kuin Suomessa Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan mailla jo ennen ajanlaskumme alkua.

Missä leipä on leveämpää, sinne on aina menijöitä. Vanhojen korkeakulttuurialueiden kohtalona oli joutua aina uudelleen ja uudelleen paimentolaiskansojen hyökkäysten kohteeksi. Valloittajat kuuluivat yleensä indoeurooppalaisiin tai seemiläisiin kansoihin, joita jotkut historioitsijat ovatkin nimittäneet historian häirikkökansoiksi. Joka tapauksessa nämä kansat ovat merkittävästi vaikuttaneet kulttuurien muotoutumiseen maailmassa.

Vaikka Kiinassa elää monia kansoja ja siellä puhutaan useita kieliä, yhtenäistävä tekijä löytyy kuvakirjoituksesta. Se on säilynyt Keltaisen joen varhaiskulttuurista nykyaikaan ja kaikki ymmärtävät sitä. Näin tavallinen lukutaitoinen kiinalainen pystyy itse lukemaan vuosituhansia vanhoja tekstejä, mikä ei onnistu aakkoskirjoituskulttuureissa. Aakkosillakin on oma pitkä historiansa ja vanhojen tekstien tulkinta vaatii ammattitaitoa. Kiinan naapurikansat kuten korealaiset ja japanilaiset ovat saaneet huomattavia kulttuurivaikutteita Kiinasta. Kaikissa Kaakkois-Aasian maissa kansalaisten yleissivistykseen kuuluu tuntea tärkeimmät kiinalaiset kirjoitusmerkit, vaikka oma kirjoitus olisikin intialaista, arabialaista tai latinalaista äännekirjoitusta.

Induskulttuurin häviämisen syynä ovat sekä ympäristötuhot että pohjoisesta tulleiden paimentolaiskansojen hyökkäykset. Arjalaisiksi eli jalosukuisiksi itseään nimittävät indoeurooppalaiset ja maahan aikaisemmin saapuneet dravidakansat sulautuivat hindulaiseksi kulttuuriksi, joka on ominaista tämän päivän Intialle. Intialaisen kulttuurin vaikutus ulottuu kauas Keski- ja Kaakkois-Aasiaan, jonne syntyi hindulaisia ja buddhalaisia valtioita ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina.

Välimerellä kauppaa käyneet foinikialaiset havaitsivat yhtäläisyydet kreetalaisen kirjoitustavan ja sumeerien ja egyptiläisen kuvakirjoituksen välillä ja kehittivät ääntämiseen perustuvan merkkikirjoituksen. Näistä muinaisseemiläistä aakkosista ovat kehittyneet kaikki nykyisin käytössä olevat kirjoitusmerkit, myös meidän omat latinalaisiksi kutsutut aakkosemme. Aakkosia on vähän kuvamerkkeihin verrattuna. Näin ihmisten oli helpompi oppia lukemaan ja kirjoittamaan.

Oman länsimaisen kulttuurimme katsotaan rakentuvan kahdelle kulttuuriperinnölle, kreikkalais-roomalaiselle ja juutalais-kristilliselle. Nämä molemmat kulttuurit ovat saaneet paljon vaikutteita vanhoista jokilaaksokulttuureista, erityisesti Mesopotamiasta ja Egyptistä.

Kansakuntia ja niiden kulttuureja on usein verrattu ihmisyksilön elämään. Nekin syntyvät, kasvavat, kukoistavat ja kuolevat. Kulttuurihistorioitsija Toynbeen mukaan maailmassa on ollut 34 erilaista kulttuuripiiriä ensimmäisistä korkeakulttuureista lähtien noin viiden tuhannen vuoden aikana. Merkittävimpiä nykyisiä kulttuurialueita ovat Kiina, Intia, islamilainen maailma ja länsimaat.