Ihminen - maapallon herra?

DNA:lla mitattuna ihmisen ja apinan välillä on vähän eroja. Jo pienetkin erot perimässä aiheuttavat suuria eroja olioiden psyykkiseen ja fyysiseen olemukseen.

Maapallon historia on osa n.15 mrd vuotta sitten alkanutta kosmista evoluutiota, ihmisen historia on osa maapallon kehitystä. Kehitys on yleensä määritelty edistyksenä, muutoksena yksinkertaisesta monimutkaiseen, huonosta parempaan. Miten syntyi ensimmäinen DNA-molekyyli, joka sisältää perimän ja ohjaa jakautumista, on edelleen arvoitus. Joka tapauksessa biologisen evoluution katsotaan lähteneen yhdestä ainoasta elävästä solusta n. 3,5 miljardia vuotta sitten. Kehittymisen Darwin selittää luonnonvalinnalla. Ne oliot, jotka parhaiten sopeutuvat ympäristöönsä, menestyvät ja jatkavat elämää. Tärkein arvo on hengissä säilyminen ja suvun jatkuminen.

Perimältään ihminen eroaa hyvin vähän lähisukulaisistaan ihmisapinoista. Ihmisen ja simpanssin ero DNA:lla mitattuna on vain 1,2 %. Vähäiset erot perimässä aiheuttavat siis suuria eroja olioiden fyysiseen ja psyykkiseen olemukseen.

Ihmisen ihmistymisen katsotaan lähteneen liikkeelle maapallon ekosysteemissä tapahtuneiden suurten muutosten vaikutuksesta n. 5 miljoonaa vuotta sitten, jolloin vesialueita kuivui ja maa alkoi kasvaa heinää. Laskeutuminen puusta maahan kehitti pystykäynnin ja vapautti kädet keräämään ruokaa ja käyttämään työkaluja. Kommunikaatiokyvyn ja abstraktin ajattelun mahdollistava puhetaito lienee niinikään kehittynyt huomattavissa ympäristömuutoksissa, jotka jääkausi sai aikaan n.2,5 miljoonaa vuotta sitten.

Ihmisen esi-isien siirtyminen paikasta toiseen eli lähtö alkukodista Afrikasta muille mantereille on edesauttanut biologista ja kulttuurista evoluutiota. Olivatko samoihinkin aikoihin eläneet Homo erectus, Homo neanderthalis ja Homo sapiens vuorovaikutussuhteissa toisiinsa, ei tiedetä, mutta kaikki he tunsivat tulen, osasivat metsästää ja työstää kiveä. Aikaa jäi muuhunkin kuin olemassaolon taisteluun. He esimerkiksi valmistivat kauniita esineitä, joista ei ollut hyötyä käytännön elämässä. Sekoittuivatko eri ihmislajit keskenään vai syrjäyttikö Homo sapiens muut, ei myöskään tiedetä, mutta geneettinen materiaali osoittaa, että kaikilla nykyään elävillä ihmisillä on yhteinen kantaäiti, Eeva.

Nykyihminen, Homo sapiens sapiens, jäi kymmeniä vuosituhansia sitten yksin ilman muita ihmisiä asuttamaan maapalloa. Hän erosi muista luonnon olioista siinä, että hänellä ei ollut ekologista lokeroa, jossa elää. Ihminen ei löydä ruokaa, ellei ruoan hankkimistaitoa opeteta hänelle. Oppivana ja kekseliäänä hän alkoi löytää ravintoa kaikkialta, trooppisista oloista arktisille alueille. Muista kehittyneimmistä lajeista poiketen ihminen pystyi asuttamaan koko maapalloa. Siinä mielessä ihmisestä tuli maapallon herra.