Miten Venäjän keisarista tuli Suomen suuriruhtinas?

Porvoon vanhaa kaupunkia. Kuten muualla Euroopassa Suomenkin kaupungit syntyivät vanhoille kauppapaikoille, linnoitusten suojaan tai luostarien läheisyyteen. Pienestä Porvoosta tuli poliittisesti merkittävä kaupunki, kun tsaari Aleksanteri I pyysi Suomen säätyjä kokoontumaan sinne ja saapui myös itse paikalle. Valtiopäivät avattiin 27.3.1809 Porvoon lukiossa ja hallitsijanvakuutus ja säätyjen uskollisuudenvala annettiin seuraavana päivänä tuomiokirkossa.

Ruotsi menetti asemansa Euroopan suurvaltojen joukossa 1700-luvun alussa, kun sen perinteinen vihollinen Venäjä alkoi pyrkiä eurooppalaiseksi suurvallaksi. Se merkitsi suomalaisille aluemenetyksiä ja Venäjän rajan siirtymistä yhä lännemmäksi.

Kun Suomi liitettiin kokonaan Venäjän valtakuntaan 1800-luvun alussa, oli olemassa oikeastaan kaksi Suomea, venäläinen ja ruotsalainen Suomi. Venäläinen Suomi oli Kaakkois-Suomi, jonka Ruotsi oli joutunut luovuttamaan Venäjälle 1700-luvulla.

Tsaarin valtakunta koostui useista kansoista, joita hallittiin monella eri tavalla. Euroopasta vallatuille alueille venäläiset antoivat yleensä autonomisen aseman. Se tarkoitti, että alueen entiset lait ja säätyjen privilegiot jäivät voimaan. Näin tapahtui myös Venäjään vuosina 1721 ja 1743 liitetyssä Kaakkois-Suomessa, joka yhdessä Viron ja Liivinmaan kanssa muodosti oman kuvernementin. Koska johtavassa asemassa olevat virkamiehet lähtivät mieluummin Ruotsiin, heidän paikkansa täytettiin venäläisillä.

Ruotsalaiset lait ja venäläinen hallinto sopivat huonosti yhteen. Suomalainen rahvas mielsi pahimmaksi epäkohdaksi tavan, jolla maan uusi venäläinen tai balttilainen yläluokka kohteli seudun viljelijöitä. Ruotsi-Suomessa maanviljelijät olivat maanomistajia. He maksoivat veroa ja ylläpitivät ruotuarmeijaa sotilaineen, ratsumiehineen ja upseereineen. Muualla Euroopassa aatelisto sen sijaan omisti maat ja orjuutti varsinaiset viljelijät. Kun Venäjän tsaari läänitti ansioituneille virkamiehilleen alueita Kannaksella, seudun suomalaiset omistajaviljelijät menettivät maansa ja heitäkin alettiin kohdella maaorjina. Vapaat talonpojat eivät suostuneet orjiksi vastarinnatta.

Miten sodassa 1808-1809 valloitettu "Uusi Suomi" olisi liitettävä Venäjään, oli suuri ongelma. "Vanha Suomi" sopi huonosti esikuvaksi. Keisari Aleksanteri I (1801-1825) ei toivonut lisää venäläiseen yhteiskuntaan huonosti sopeutuvia "häirikköalamaisia" vaan alamaisia, jotka olisivat tyytyväisiä oloihinsa ja joiden uskollisuuteen voisi luottaa. Tyytyväisyys Suomessa oli merkityksellistä ainakin siinä tapauksessa, että Ranskan keisari Napoleon toisi armeijansa taistelemaan Suomen maaperälle Venäjän pääkaupunkia Pietaria vastaan.

Jotta Suomesta ei tulisi ongelmaa venäläisille, sitä ei voitu liittää Venäjään tavallisena autonomisena maakuntana, vaan sen ylemmänkin hallinnon oli pysyttävä mahdollisimman erillään Venäjän hallinnosta. Suomessa taas ei ollut ylempää hallintoa, koska maata oli johdettu Tukholmasta käsin. Ongelmaan löytyi ratkaisu: Suomeen oli luotava oma keskushallinto. Sitä varten tarvittiin koolle säädyt. Niiden tehtävä oli luoda maalle sellaiset lait ja laitokset, että autonomia, sisäinen itsehallinto, toimisi hyvin myös käytännössä.

Valtion ja kirkon virkojen haltijat olikin saatava asennoitumaan positiivisesti Venäjään, jotta he eivät lähtisi pois maasta. Varmistaakseen aatelissukujen edustajien läsnäolon Porvoon säätykokouksessa 1809 Aleksanteri I tarjoutui maksamaan heille suuriakin palkkioita. Yksi keisarin palkitsemista henkilöistä oli Suomen marsalkka C. G. Mannerheimin isoisän isä C. E. Mannerheim. Papistossa avainasemassa oli Turun piispa J. Tengström. Jos hän ei pelännyt tsaaria, Venäjän ortodoksisen kirkon päätä, ei muillakaan suomalaisilla pitänyt olla mitään syytä kantaa huolta maansa ja sen luterilaisen kirkon puolesta. Piispa ei pelännyt.

Aleksanteri vakuutti Suomen säädyille hallitsevansa Suomea sen entisten lakien mukaan ja Suomen säädyt vannoivat puolestaan hänelle uskollisuuden valan. Huomattavaa on, että keisarista ei tullut Suomessa itsevaltiasta, jollainen hän oli Venäjällä, vaan hän hallitsi Suomea Suomen suuriruhtinaana Suomen lakien mukaan.