1: Sininen planeetta Etälukio
Lämpövyöhykkeiden ilmasto, kasvillisuus ja maannos


Taulukko 1. Eräiden ilmastovyöhykkeiden ominaisuuksia

Ilmasto sademetsä savanni aavikko
Lämpövyöhyke tropiikki tropiikki tropiikki
Kasvillisuus kolme kerrosta ruoho-, pensas- ja puusavannit niukkaa (esim. kaktukset ja tyräkit)
Maannos latosoli latosoli aavikkomaannos
Sadekausi ympäri vuoden, kaksi huippua lyhenee aavikkoja kohti ei ole
Kuivakausi ei ole 2,5 — 7,5 kk/v väh. 7,5 kk/v
Vuodenajat ikuinen kesä talvi kuiva, kesä sateinen ikuinen kesä
 
Ilmasto välimeri kostean lauhkea havumetsä
Lämpövyöhyke subtropiikki lauhkea lauhkea
Kasvillisuus nahkealehtinen lehtimetsä havumetsä
Maannos terra rossa ruskomaannos podsoli
Sadekausi talvisateet sateita ympäri vuoden sateita ympäri vuoden
Kuivakausi kesä ei ole ei ole
Vuodenajat kevät, kesä, syksy neljä vuodenaikaa neljä vuodenaikaa

Ilmastolla tarkoitetaan tietyn alueen säätekijöiden pitkän ajan keskiarvoja. Suomessa käytetään tähän tarkoitukseen 30 vuoden tilastoja säätekijöiden keskiarvoista. Ilmastot voidaan luokitella kohdealueen koon perusteella kolmeen luokkaan: Mikro- eli pienilmastosta puhuttaessa tarkoitetaan hyvin paikallisesti vaihtelevia säätekijöitä esimerkiksi harjualueella tavattavan supan mikroilmastossa. Kaupunki-ilmastoa voi pitää esimerkkinä meso- eli paikallisilmastosta. Laajojen alueiden, kuten valtioiden, ilmastot taas kuuluvat makroilmastojen luokkaan. Alueen sijainti maapallolla erityisesti suhteessa päiväntasaajaan vaikuttaa sen ilmastoon, sillä lämpötilat laskevat leveyspiiriluvun kasvaessa. Maapallon säteilytasapainon suhteen alueet, jotka sijaitsevat 35. asteen leveyspiirien välissä, ovat säteilyn ylijäämäaluetta, missä tulosäteily on suurempaa kuin lähtösäteily. Tämän vyöhykkeen ulkopuolisilla alueilla taas maapallolta poistuva lähtösäteily on suurempaa kuin Auringon tulosäteily. Samalla leveyspiirillä sijaitsevien paikkakuntien ilmastoon vaikuttavat alueen mantereisuus ja mereisyys sekä merivirrat. Mantereen sisäosissa lämpöolot ovat äärevämmät kuin rannikolla, missä merivesi tasaa lämpötilan vaihtelua tehden kesistä viileämpiä ja talvista leudompia. Kylmät merivirrat aiheuttavat viereisille rannikkoalueille kuivuutta, kun taas lämpimät merivirrat lisäävät alueen sademäärää. Paikallisemmin alueen ilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat korkeus merenpinnasta, kasvipeite, lumi- ja jääpeite, vesistöt sekä maanpinnan muodot ja laatu, jotka vaikuttavat auringonsäteilyn absorboitumiseen eli imeytymiseen sekä heijastumiseen eli albedoon.

Maannos tarkoittaa maan pintaosan kerroksellista rakennetta, jonka syntyyn vaikuttavat alueen ilmasto, kasvillisuus, eläimet ja maaperän hajottajat. Maannoksessa erotetaan yleensä seuraavat kerrokset: ylinnä on humus- tai multakerros, jota seuraa muuttunut kivennäismaa, ja alinna on muuttumatonta kivennäismaata aina kallioperään asti. Maannos on pintaosaltaan ravinteikasta sellaisilla alueilla, joilla haihtuminen ylittää sademäärän, koska vettä ja sen mukana ravinteita siirtyy pintaan haihtuneen veden tilalle. Runsassateisilla alueilla sadevesi huuhtoo ravinteet syvemmälle jättäen maannoksen pintaosan vähäravinteiseksi. 

Tehtävä 1. New York ja Lissabon sijaitsevat Atlantin valtameren vastarannoilla lähes yhtä kaukana päiväntasaajasta. Miksi niiden ilmastodiagrammit kuitenkin poikkeavat paljon toisistaan?

Vuorovesirannikko
Vuorovesirannikko


Vastaus

Takaisin

MAANTIETO
Kurssin etusivu
Aurinkokunta ja Maa
Maan planetaarisuus ja vyöhykkeisyydet
Säteilytasapaino ja valaistusvyöhykkeet
Maapallon ilmakehä
Säännölliset tuulet
Sateen synty ja syklonitoiminta
Merivirrat
Lämpövyöhykkeiden ilmasto, kasvillisuus ja maannos
Endogeeniset prosessit ja maapallon rakenne
Eksogeeniset prosessit
Sivukartta
OpetushallitusEtälukio KäyttöehdotOhjeet