4.1 Sähkömagneettinen säteily
Säteilyllä tarkoitamme sähkömagneettista säteilyä tai hiukkassäteilyä. Edellinen on sähkö-ja magneettikentässä tapahtuvia jaksollisia voimavaihteluita kun taas jälkimmäisessä atomiytimet lähettävät pieniä hiukkasia.
Näkyvä valo on myös sähkömagneettista säteilyä. Kaikki sähkömagneettiset aallot etenevät tyhjössä nopeudella 300 000 km/s.
Seuraava kuva havainnollistaa sähkömagneettisen säteilyn (tässä radioaaltojen) etenemistä läpi seinän. Punainen väri kuvaa sähkökentän ja sininen magneettikentän vaihtelua.
Luonnossa on sähkömagneettista säteilyä hyvin laajalla aallonpituusalueella.
Pitkät aallot (l>0,01 cm , aina kilometrin suuruusluokkaan asti) ovat radioaaltoja. Niitä syntyy lähetysasemien antenneissa. Radioaaltojen aallonpituus vaihtelee suuresti. Lyhimmät radioaallot ovat mikroaaltoja, joita mikroaaltouuni, kannettavat puhelimet ja tutkat käyttävät. Myös TV-satelliitit lähettävät ohjelmaa mikroaaltotaajuuksilla.
Infrapunasäteily ( l >10-6 m) tuntuu iholla lämpimältä, joten se on lämpösäteilyä
Näkyvän valon aallonpituus on välillä 380 nm ... 760 nm. Sitä lyhyempiaaltoista on ultraviolettisäteily eli UV-säteily, n. 200 nm ...400 nm. Kaikkein lyhytaaltoisimpia ovat röntgensäteet ja viimein gammasäteet.
Gammasäteilyä lähettävät luonnossa olevat radioaktiiviset aineet. Tällöin atomin ydin siirtyy viritystilasta perustilaan tai alempaan energiatilaan lähettäen samalla gammakvantin. (Ks. alla oleva pieni animaatio.)
Jos säteily ei pysty rikkomaan kemiallisia sidoksia, se on ionisoimatonta säteilyä. Näkyvä valo ja sitä pitkäaaltoisemmat sähkömagneettiset aaltoliikkeet ovat ionisoimatonta säteilyä. Osa ultraviolettisäteilystä on ionisoivaa, kuten lyhytaaltoisemmat röntgen- ja gammasäteily.
Ionisoivaa säteilyä tulee avaruudesta ja maaperästä, jossa se syntyy uraanin hajoamistuotteesta radonkaasusta.
,