Литература / Kirjallisuus

Русские много читают / Venäläiset lukevat paljon

Venäläiset, muutkin kuin niin sanotun sivistyneistön edustajat, lukevat paljon ja tuntevat klassikkonsa. Lukemisen perinteestä on osaltaan kiittäminen koululaitosta, jossa kirjallisuudella oppiaineena on suurempi merkitys kuin esimerkiksi Suomessa, ja esimerkiksi runoja opetellaan paljon ulkoa. Koulussa luetaan myös muuta kuin venäläistä kirjallisuutta; mm. Moliere, Balzak, Goethe, Schiller, Byron, Shakespeare ja monet muut tulevat koululaisille tutuiksi. Toisaalta on todettava, että suljetumman yhteiskuntajärjestyksen jäätyä historiaan metron liukuportailla kirja kädessä seisova venäläinen ei enää välttämättä lue pelkkää kaunokirjallisuutta, kun viihdettäkin on rajattomasti saatavilla.

Mutta onneksi viime aikoina ns. hyvän kirjallisuuden lukeminen on taas ikään kuin tullut muotiin, ja uusien kirjakauppojen valtavista valikoimista löytyy laatukirjoista halpoja pokkaripainoksia sekä kalliimpia versioita ostajan toiveiden ja kukkaron mukaan.

Lukemisen suosiosta kertovat myös maan suurimpien kirjakauppojen aukioloajat: Pietarissa Dom Knigi Nevskillä on auki joka päivä 9 – 22, Moskovan Dom Knigi jopa kello yhteen yöllä, ja kauppa käy aamusta iltaan. Tarjolla on kaikkea: taidetta, tiedettä, kaunokirjallisuutta klassikoista dekkareihin ja ns. naistenkirjallisuuteen, aiemmin kiellettyjä emigranttikirjailijoita, sarjakuvia, oppikirjoja, sanakirjoja, lehtiä, karttoja.

Kirjallisuuteen tutustuminen on oiva tapa päästä lähemmäs kulttuuria ja kansaa, josta se on syntynyt. Liike-elämän ja muun kanssakäymisen kuvioissa tekee hieman hölmön ja piittaamattoman vaikutelman, jollei yhtään ole perillä ainakin tärkeimmistä kirjailijoista ja teoksista.

Aluksi on tietysti helpointa lukea suomeksi - siinäkin venäjän alkeet hallitseva jo tietää enemmän kuin tavallinen suomalaislukija: Hän ymmärtää, että Tolstoin romaanin päähenkilö Анна Каренина on sama henkilö kuin Анна Аркадьевна, Аня tai Аннушка. Hän tietää, että käännöksissä joskus hieman kankeilta tuntuvat "setäseni" tai "muorikulta" heijastavat venäjän hellittelymuotojen rikkautta, joka sellaisenaan suomesta puuttuu. Vähitellen voi ottaa alkukielisen teoksen rinnalle ja riemastua jokaisesta ymmärtämästään lauseesta. Esimerkiksi Pushkinin, Tolstoin tai Dostojevskin kieli sinänsä ei ole kovin vaikeaa joihinkin nykykirjailijoihin verrattuna, ja monista klassikoista on saatavana helpotettuja opiskelijapainoksia sanastoineen.

Myös internetistä voi löytää kirjallisuusvinkkejä ja kirjallisuutta – kaikenlaista, sillä ennakkosensuuria ei ole. Venäjän tv:ssä on usein kirjailijahaastatteluja, ja kulttuurikanava esittelee kirjallisia uutuuksia ja dokumentteja kirjailijoiden elämästä.