Turvayhteisö

Turvallisuuden tarve nivoo yksilön ja valtion edun yhteen. Yksilö tarvitsee valtiota turvakseen ja valtiot kyvykkäitä kansalaisia puolustamaan rajojaan. Ihmiset kasvatetaan arvostamaan isänmaataan, jota ilman ei voi elää ja jonka puolesta voisi tarpeen vaatiessa vaikka kuolla.

Mutta entä jos valtio ei enää pystykään takaamaan riittävästi turvallisuutta kansalaisilleen? Miten käy silloin isänmaanrakkauden ja maanpuolustustahdon?

Yhteisön turvallisuusvaje pakottaa etsimään uusia ratkaisuja. Turvallisuus ja sotien ennaltaehkäisy oli yksi päävaikuttimista myös toukokuun 9. päivänä 1950, jolloin Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitteli suunnitelmansa Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta. Tuota päivää pidetään yhdentyvän Euroopan syntymähetkenä, jota juhlitaan kerran vuodessa Eurooppa-päivän nimellä.

Voisiko Euroopan unionista tulla korvike perinteisille kansallisvaltioille? Voisiko isänmaa-käsitettä laajentaa koskemaan koko Eurooppaa?

Euroopan unionin jäsenmaiden yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) tuli mahdolliseksi vasta kylmän sodan päätyttyä 1990-luvulla. Alankomaiden Maastrichtissa 1992 allekirjoitetun sopimuksen mukaan YUTP "käsittää kaikki Euroopan unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, mukaan lukien asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan" (J.4 artikla).

Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta mm. http://europa.eu/pol/cfsp/index_fi.htm ja http://www.europa.eu/agencies/security_agencies/index_fi.htm

Eurooppaa kuvin ja sanoin

• Euroislam
• Imperiumi
• Holocaust

Tehtäviä

1. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteet, keinot ja välineet
2. EU-, WEU- ja Nato–suhteet
3. Ammattiarmeijat EU-maiden puolustusjärjestelmien perustana
4. Atlanttinen ja eurooppalainen suuntaus EU-maiden turvallisuuspolitiikassa
5. Unionin rooli taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöturvallisuuden alalla
6. EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) haasteet

Selvitettäviä käsitteitä: kriisinhallinta ja siviilikriisinhallinta, WEU:n turvatakuulauseke, solidaarisuus- eli yhteisvastuulauseke, puolustusmateriaaliyhteistyö, nopean toiminnan joukot, puolustusydin

Syventävä tehtäviä

1. Miten EU:n, USA:n, Venäjän ja Kiinan suhteet ovat muuttuneet kylmän sodan päätyttyä?
2. Miten kansainvälisen yhteistyön tarve vaikuttaa Suomen puolustusvalmiuksien kehittämiseen?

Pohdintatehtäviä

1. Voiko Euroopan unionia kutsua rauhaa rakastavaksi ja sovinnolliseksi Venukseksi vai mieluummin vallanhaluiseksi sotaisaksi Marsiksi? Mitä seuraavista väitteistä pidät oikeaan osuvina? Perustele kannanottosi.
   
   
   • EU on siviilivalta, joka on poistanut voimankäytön ja sen uhan jäsenvaltioidensa väliltä.
   • EU on lisännyt jäsenmaittensa hyvinvointia ja turvallisuutta.
   • EU on vahvistanut demokratiaa ja kansalaisten oikeuksia Euroopassa.
   • EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka luo vakautta ja turvallisuutta koko maailmaan.
   • EU:n kolme suurinta maata, Saksa, Ranska ja Englanti, määräävät EU-politiikan suunnan.
   • Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet EU-politiikkaan ovat lähes olemattomat.
   • EU pyrkii vahvan taloutensa ja taistelujoukkojensa avulla suurvallaksi.
   • Yhteinen etu ja keskinäinen riippuvuus 2000-luvun globaalissa taloudessa estävät suurvaltoja sotimasta keskenään.
     
     
2. Ovatko EU:n sotilaalliset ja siviilikriisinhallintaoperaatiot tarpeellisia? Oletko samaa mieltä seuraavista väittämistä?  

1. Maailmassa on varauduttava monenlaisiin uhkiin, kuten alueellisiin konflikteihin, terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen, yksityisiin armeijoihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
2. Kriisinhallinta on halpaa verrattuna siihen, että kriisien annetaan kehittyä ja vaikuttaa myös Eurooppaan.
3. Kriisinhallinta on tarpeen lieventämään inhimillistä hätää maailmassa.
4. Kriisinhallintakapasiteetin kasvattamista tarvitaan lisäämään unionin poliittista painoarvoa.

3. Miten EU-Suomi hoitaa omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa? Arvioi väitteitä:

1. Suomen ulkopoliittinen linja on perinteikkään varovaista ja kiitettävän johdonmukaista.
2. Suomen on oltava nykyistä aktiivisempi ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan.
3. Suomen pitäisi kasvattaa sotilaallista osallistumista kriisinhallintaan ja lisätä panostaan siviilikriisinhallintaan.
4. Suomi on kokoonsa nähden varsin suuri maa kansainvälisessä siviilikriisinhallinnassa.