|
Peruskäsitteitä
Luonnollinen henkilö ja oikeushenkilö voivat olla oikeuksien ja velvollisuuksien kohteina, toisin sanoen ne ovat oikeuskelpoisia. Luonnollisia henkilöitä ovat ihmiset syntymästä kuolemaan asti. Oikeushenkilöitä ovat esimerkiksi valtio ja kunnat, yritykset ja yhdistykset olemassaolonsa aikana.
Kaikki oikeuskelpoiset eivät kuitenkaan voi tehdä oikeustoimia. Oikeustoimi on teko, jolla on oikeudellisia vaikutuksia, kuten työsopimus, kauppa, testamentti tai yleensäkin erilaiset sopimukset. Kykyä tehdä oikeustoimia sanotaan oikeustoimikelpoisuudeksi. Vain oikeushenkilöt ovat samanaikaisesti sekä oikeuskelpoisia että oikeustoimikelpoisia.
Luonnolliset henkilöt saavat täyden oikeustoimikelpoisuuden tultuaan täysi-ikäiseksi, täytettyään 18 vuotta. Sitä ennen he ovat vajaavaltaisia, joilla on ainoastaan rajallinen valta tehdä oikeustoimia. Vajaavaltaisen oikeustoimista vastaa edunvalvoja.
Oikeudellinen vastuunalaisuus ei tunne ikärajoja. Alaikäinen voidaan esimerkiksi asettaa korvausvastuuseen aiheuttamistaan vahingoista. Rikosoikeudelliseen vastuuseen sen sijaan voidaan asettaa vain 15 vuotta täyttänyt. Myös oikeushenkilöt ovat oikeudellisesti ja rikosoikeudellisesti vastuunalaisia teoistaan.
Yleisimpiä ja keskeisimpiä oikeustoimia ovat sopimukset. Yhteiskunnan toiminnan kannalta on tärkeää, että voidaan luottaa tehtyjen sopimusten sitovuuteen.
Suomessa on sopimusten suhteen pääsääntönä sopimus- ja muotovapaus, toisin sanoen osapuolet saavat vapaasti tehdä toisiaan koskettavia sopimuksia valitsemallaan tavalla. Näin ollen suullisesti tehty sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallisestikin tehty, tosin ehkä hankalammin todistettavissa. Sitova sopimus syntyy, kun annettuun tarjoukseen vastataan myöntävästi.
Poikkeuksena sopimus- ja muotovapaudesta on olemassa asioita, joissa laki suojelee heikompaa osapuolta ja määrää sopimukseen pakottavia säännöksiä tai muotomääräyksiä. Näin on esimerkiksi kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisissä sopimuksissa. Laissa on myös säädetty joukko syitä, joiden mukaan tehty sopimus voidaan tulkita pätemättömäksi. Mikäli joku pitää tekemäänsä sopimusta pätemättömänä, hänen tulisi ilmoittaa siitä vastapuolelle mahdollisimman pian eli reklamoida asiasta.
Tehtäviä:
- Erittele oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden oikeus- ja oikeustoimikelpoisuus.
- Tee kaavio, josta selviää oikeuskelpoisuuden, oikeustoimikelpoisuuden, oikeudellisen vastuunalaisuuden ja rikosoikeudellisen vastuunalaisuuden liittyminen luonnollisen henkilön ikään.
- Selvitä itsellesi, mitä tarkoitetaan sopimus- ja muotovapaudella.
- Etsi kurssia opiskellessasi esimerkkejä sopimuksista, joihin liittyy pakottava säännöksiä ja muotomääräyksiä.
- Etsi syitä ja mieti esimerkkejä, jotka voivat tehdä sopimuksen pätemättömäksi.
Yo-tehtävä oikeustoimista syksyltä 1992 (tehtävässä ei vielä eletä euroaikaa):
Kalle on 16-vuotias lukiolainen. Hänen vanhempansa ovat eronneet, ja hän asuu äitinsä luona. Oltuaan kesän töissä Kalle osti 3000 markkaa maksavan mopedin. Kallen isän mielestä Kalle ei olisi saanut käyttää rahoja näin, vaan hänen olisi tullut säästää rahat talvea varten. Myös Kalle alkoi katua kauppojaan. Kallen isä vaati myyjää purkamaan kaupan. Mitä oikeudellisia seikkoja tulee ottaa huomioon arvioitaessa Kallen isän vaatimuksia?
|