Poliittinen päätöksenteko
 |
 |
Suomen itsenäistymisen vaikuttajahahmona ja myöhemmin (1931-1937) vahvana presidenttinä tunnettu P.E. Svinhuvud vartioimassa eduskuntataloa. |
1910-luvulla itsenäistyneessä Suomessa kansa jakautui kahtia kysymyksessä, kenellä Suomessa tuli olla ylin päätösvalta. Toiset halusivat ylintä valtaa kansalle, käytännössä kansan valitsemalle eduskunnalle. Eduskunnan itsensä kuuluisi valita myös tasavallan johtaja, presidentti. Toiset taas halusivat Suomesta perinteistä monarkiaa, jossa kuninkaalla olisi merkittävä rooli valtion asioiden hoidossa. Vuoden 1919 hallitusmuoto on kompromissi näiden kahden suuntauksen välillä. Suomesta tuli tasavalta, mutta presidentti sai sen vallan, jota oli toivottu kuninkaalle.
1900-luvun alkupuolella voimaan tulleen itsenäisen Suomen hallitusmuodon mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, pääministeri sisäpolitiikkaa. Liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 mutkisti kuvioita. Pääministerin valta ulkopolitiikassa lisääntyi, koska hallitusten välinen yhteistyö unionissa (HVK) tapahtuu pääministeritasolla. Ylintä valtaa kohdannut muutos käytännön politiikassa huomioitiin vuoden 2000 perustuslaissa. Sen mukaan ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhdessä hallituksen kanssa. Pääministerin vallan lisääntyminen 2000-luvulla on lisännyt välillisesti myös eduskunnan valtaa.
Lisätietoja valtasuhteista Yleisradion opinportista. |
