Opetuksen ja kasvatuksen tärkein voimavara on opettaja. Näin ollen koulutuksen kehittäminen liittyy keskeisellä tavalla opettajien ammattitaidon parantamiseen. Perinteisin tapa kohottaa opettajien osaamista on täydennyskoulutus. Myös työyhteisö voi toimia oppivana organisaationa ja olla näin jatkuvan uudistumisen ja oppimisen paikka. Olosuhteista riippumatta lähtökohta kehittämiselle on kuitenkin opettajan halussa muuttua ja kehittyä. Tämä perustuu taas pitkälti siihen, millainen tieto ja ymmärrys opettajalla on osaamisestaan ja sen puutteista. Tätä tietoa ja ymmärrystä voidaan kutsua yksilölliseksi tarpeeksi kehittää osaamistaan. Mitä luotettavampaa, monipuolisempaa ja laaja-alaisempaa tieto on, sitä vankemmalla pohjalla ammattitaidon kehittäminen on. Itsearviointi on työkalu tämän tiedon hankinnassa.

Jokaisen opettajan työn tavoitteet voidaan pelkistää neljään osaan eli 1) oppilaat oppivat hyvin 2) oppilaat voivat hyvin ja 3) työyhteisö voi hyvin ja 4) koulu toimii hyvin. Opetuksen ja kasvatuksen onnistumisen arviointi edellyttää siis tavoitteiden, mutta myös menetelmien ja arvioinnin syvällistä ymmärtämistä. Tämäkään ei täysin riitä. On tunnettava koko oppimisympäristöä laajemmin. Kysymys on opettajan toiminnan arvioinnista osana oppimisympäristöä. Itsearviointi antaa siihen erään tärkeän näkökulman.

Jos opetus ei kiinnosta oppilaita, voidaan pohtia, ovatko tavoitteet ajantasaisia vai ovatko opetusmenetelmät tarkoituksenmukaisia. Jos oppilas ei opi, voidaan kysyä, mitä opettajan olisi pitänyt tehdä toisin. Itsearviointi ei ole kuitenkaan opettajan toiminnan arvostelua eikä uskoa, että kaikki johtuisi opettajasta, vaan avointa ja monipuolista toimintaa nähdä tosiasiat niin kuin ne ovat. Historiallisesti koulutuksen arviointi on jähmettynyt liikaa oppilaan arviointiin.

Tiivistäen voidaan sanoa, että opettajan itsearvioinnissa on kyse luotettavien tietojen hankkimisesta eri menetelmin siitä, miten eri tasoilla asetetut opettajan työtä koskevat tavoitteet ovat toteutuneet. Tavoitteiden asettajana voi olla myös opettaja itse. Tällöin opettaja sitoutuu niihin parhaiten. Henkilökohtaisia ammatillisen kehityksen tavoitteita ja opetuksen tavoitteita ei voida täysin erottaa toisistaan.

Itsearviointi sisältää myös havaitun tilannetiedon arvottamista eli sen tulkinnallista analyysiä, miten hyvin tai huonosti asiat ovat eri tavoitteiden suhteen. Samoin itsearviointiin kuuluu onnistumiseen tai epäonnistumiseen johtaneiden syiden selvittäminen ja pohdiskelu. Opettaja arvioi itseään ja omaa toimintaansa koulun ja sen kulttuurin kontekstista käsin.

Itsearviointi johtaa kehittyessään koko toimintaympäristön syvällisempään tarkasteluun kuin myös opettajan omien tiedostamattomien käsitysten ja arvojen pohdiskeluun. Itsearviointi auttaa opettamaan arviointia myös muille eli luomaan edellytyksiä myös oppilaiden itsearviointiin.

Reflektoinnista puhutaan usein itsearvioinnin synonyyminä. Reflektoinnissa korostuu jäsentynyt oman toiminnan ja sen seurausten pohdiskelu. Kyse on tällöin jopa sillan rakentamisesta oman käytännön ja teorian välille. Parhaimmillaan työ on silloin oman työn tutkimista.

Palautetta, kokemuksia aineiston käytöstä, toivomuksia ja täydennysehdotuksia on kaikki tervetullutta.
E-mail: eerok.niemi@oph.fi