     |
       |
 |
|
|
Versio 7.11. 2000
Kirjoittajat: Renata Svedlin ja Jari Metsämuuronen
( Renata.Svedlin@oph.fi, Jari.Metsamuuronen@oph.fi)
|
OPPILAAT, OPETTAJAT JA VIIHTYMINEN KOULUSSA
Viihtyminen koulussa on sekä oppilaille että opettajille tärkeää. Viihtyminen työpaikalla on opettajan kannalta tärkeä osa työn mielekkääksi kokemisessa ja oppilaiden osalta viihtyminen tukee lisäksi oppimistuloksia. Tutkimuksissa on todettu että hyvin toimivan koulun tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu myös myönteinen ilmapiiri (OECD 1995). Koulukokemukset vaikuttavat esimerkiksi oppilaiden halukkuuteen jatko-opintohin (Olkinuora 1983).
Koulu voi selvittää tilannettaan esimerkiksi käyttämällä kyselylomakkeita. Itsearviointiaineisto sisältää kymmenkunta eri teemoihin keskittyvää kyselylomaketta sekä muutaman yleislomakkeen. Täydellisen listan kyselylomakkeista löytää kohdasta Toiminta-ajatus ja tavoitteet / Kyselylomakkeet. Lomakkeet on kehitelty tutkimustiedon pohjalta, ja aineisto on esitestattu. Otsikko Viihtymisen tulokset esittää esitestausaineiston tuloksia. Näitä voi käyttää vertailuaineistona.
Monissa tutkimuksissa lähestymistapana on koulun arkipäivän suhde koulussa viihtymiseen. Toinen tapa on tarkastella viihtyvyyttä oppilaan minäkuvan ja itsetunnon perusteella. Viihtyvyyteen liittyvät myös tiedot siitä, millainen koulu on oppimisympäristönä.
Koulussa voi olla samalla sekä hyvin viihtyviä että huonosti viihtyviä ryhmiä.
Viihtyvyys ja hyvä ilmapiiri eivät synny itsestään, eivätkä pysy samanlaisina vuodesta toiseen.
Kolmenlaista lähestymistapaa kouluviihtyvyyteen
Koulun ilmapiiri tai viihtyminen koulussa on tutkimusten mukaan yhteydessä koulun arkipäivään. Myös oppilaan minäkuva ja itsetunto vaikuttavat koulussa viihtymiseen. Viihtymistä on tutkittu myös käyttämällä viitekehyksenä ajatusta koulusta oppimisympäristönä.
Mahdollisuus onnistua
Koulussa viihtymiseen vaikuttavat mm. oppilaan ja opettajan ja oppilaiden keskinäissuhteet, oppilaan asema luokassa, motivaatio ja kiinnostus koulunkäyntiin. Oppilaiden suhtautuminen kouluun on yhteydessä heidän kokemiinsa mahdollisuuksiin saada mielekkäitä kokemuksia. Oppilas saa onnistumisen kokemuksia toisaalta myönteisestä vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista suhteista, esim. välitunnit, toisaalta menestyessään hyvin opiskeluun liittyvissä tehtävissä ja kokeissa. Tehokkaan opiskelun ei tarvitse olla stressaava.
Minäkäsitys
Koulussa viihtymistä on tutkittu myös minäkäsityksen ja itsetunnon näkökulmasta. Minäkäsityksen ja itsetunnon muotoutumisessa keskeistä on koulunkäyntiä edeltävä aika. Koulu on lapsen tai nuoren elämässä vain yksi osa, vaikkakin melko keskeinen. Koulumenestys tai se millaiseksi oppilas sen kokee, ei suoraan selitä oppilaan itsetuntokokemuksia. Koulumenestys saattaa kuitenkin liittyä yleisen luovuttamisen ja itsensä epäonnistuneeksi kokemisen oireyhtymään, jota oppilaan omat ennakko-odotukset vahvasti ohjaavat. (Scheinin 1990.) Toistaiseksi ei kuitenkaan ole pystytty luomaan täsmällistä kuvaa niistä muuttujista, jotka vaikuttavat suoraan oppilaan itsetuntoon. Koulun mahdollisuuksia vaikuttaa oppilaan itsetuntoon pidetään melko rajallisina. Vuonna 1996 kerätyssä aineistossa kuudennen vuosiluokan oppilaiden todettiin suhtautuvan myönteisesti sekä itseensä että kouluun. Oppilaista vain vajaalla 4 %:lla todettiin selvästi kielteinen suhtautuminen kouluun ja oppimiseen. Opettajan suhtautumisen oli kokenut kielteisenä yli 5 % oppilaista. (Scheinin 1999.)
Koulu työympäristönä
Koulussa viihtyminen on myös nähty osana oppilaiden kouluterveyttä. Stakes on nuorten terveyttä ja hyvinvointia koskevassa tutkimusohjelmassaan kerännyt usean vuoden ajan tietoa oppilaiden koulukokemuksista. Tietoa on kerätty 8.- ja 9. luokkalaisilta, lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista. Painopiste on terveyttä elämäntapaa kuvaavissa tiedoissa, mutta on kertynyt tärkeää tietoa myös oppilaiden käsityksistä koulussa olemisen mielekkyydestä ja heidän käsityksistään itsestään oppijana. Myös oppilaiden työoloja (meluhaitat, ilmanvaihto, lämpötila, työtuolien ergonomia jne.) on selvitetty. On tiedusteltu kokemuksia kiireisyydestä, opettajan ja oppilaiden välisistä suhteista sekä opiskelun vaativuudesta. Kouluterveystutkimusten mukaan arvioidaan, että yläasteen oppilaista noin 70 % voi hyvin. Noin kolmasosalla oppilaita on jonkinasteisia ongelmia. Tästä ryhmästä noin puolet kuuluu kuitenkin "harmaaseen vyöhykkeeseen", jonka osalta päätökselle tukitoimista ei vielä nähdä olevan riittävästi perusteita. Keskeinen tulos on ollut myös oppilaan oppimisvaikeuksien ja masentuneisuuden välisen yhteyden löytäminen. Jokainen oppilas kokee oppimisvaikeutensa subjektiivisesti. Esimerkiksi oppilaista, joiden koulutodistuksen keskiarvo oli alle 6,5, noin puolet ilmoitti kokevansa erittäin paljon oppimisvaikeuksia. Kuitenkaan noin 16 % saman ryhmän oppilaista ei kertonut oppimisvaikeuksista.
Ryhmästä, jossa koulutodistuksen keskiarvo ylitti 8,9, noin viisi prosenttia ilmaisi kokevansa runsaasti oppimisvaikeuksia. Koulun huonot työolot näyttävät vaikuttavan herkemmin juuri oppimisvaikeuksia kokeviin, joille kasautuu ongelmia ja huonommuuden kokemuksia. Koulujen erot kouluterveysaineistossa olivat melkoiset. Joissakin ppimisvaikeuksia koki vain kymmenesosa oppilaista, kun taas toisissa yläkouluissa oppimisvaikeuksia koki useampi kuin joka kolmas oppilas. Sen sijaan koulun koolla tai sijainnilla ei ollut juuri merkitystä oppimisvaikeuksien kokemuksiin. Professori Matti Rimpelän mukaan koulujen ilmapiiriä voidaan tarkastella selvittämällä sitä, kokevatko oppilaat masennusta ja oppimisvaikeuksia. (Kouluterveys 2002 ..., Rimpelä 1999)
Viihtyminen harvinaista?
Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset oppilaat viihtyvät koulussa yleisesti samalla tasolla kuin muut eurooppalaiset oppilaat. Myönteisimmät tulokset olivat muissa muissa Pohjoismaissa ja USA:ssa. Arvostus luokassa, sosiaalinen identiteetti ja käsitys menestymismahdollisuuksista olivat Suomessa jonkin verran keskiarvoja myönteisemmät, kun taas opettajan ja oppilaan suhde oli kielteisempi ja koulukielteisyys oli merkitsevästi yleisempää kuin muissa maissa. (Linnakylä 1993.) Myös WHO:n tutkimus (Kannas 1995) osoitti, että koulukielteisyys on meillä yleisempää kuin muualla. Noin 70 % tytöistä piti melko tai hyvin paljon koulunkäynnistä, kun pojista vain 54 % oli samaa mieltä. Kahdenkymmenen maan vertailussa suomalaiset pojat olivat tältä osin toiseksi viimeisellä sijalla, huonommin tilanne oli vain Israelissa.
Lähteet:
Kannas, L. (toim.) 1995. Koululaisten kokema terveys, hyvinvointi ja kouluviihtyvyys. Helsinki: Opetushallitus.
Kouluterveys 2002 - tiedotuslehti. N:o 7, 2.7.1999. Stakes.
Linnakylä, P. 1993. Miten oppilaat viihtyvät peruskoulun yläasteella? Kouluelämän laadun kansallinen ja kansainvälinen arviointi. Julkaisussa Brunell, V. & Kupari, P. (toim.). Peruskoulu oppimisympäristönä - peruskoulun arviointi 90-tutkimuksen tuloksia. Jyväskylä: Kasvatustieteiden tutkimuslaitos.
OECD 1995. Schools under scrutiny. Centre for educational research and innovation. Paris; OECD
Olkinuora, H. 1983. Oppimisen ja opiskelun mielekkyydestä peruskoulun päättövaiheessa. Empiirisiä tuloksia. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Julkaisusarja A:91.
Scheinin, P.1990. Oppilaiden minäkäsitys ja itsetunto - vertailututkimus peruskoulussa ja steinerkoulussa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos, tutkimuksia 77.
Scheinin, P. 1999. Kouluun liittyvä minäkäsitys ja itsetunto. Teoksessa Hautamäki J. ym. 1999: Oppimaan oppiminen ala-asteilla. Helsinki: Opetushallitus, oppimistulosten arviointi 3/1999.
Rimpelä, M. 1999. Luento Opetushallituksessa 1.11.1999.
Viihtymisen tulokset
Otos
Kouluviihtyvyys eri ikäluokilla
Ikä ja viihtyminen, muita tutkimustuloksia
Sukupuolten väliset erot
Sukupuoli ja viihtyminen koulussa
Koulussa menestymisen yhteys viihtymiseen
Koulussa menestyminen ja viihtyminen, tutkimustuloksia
Koulun tilat ym
Pohdintaa
Otos
Oppilasviihtyvyyttä tutkittiin poikittaistutkimuksena keväällä 1999 viidessä kunnassa eri puolilla Suomea. Kaikkiaan mukana olleista 4 696 oppilaasta ja opiskelijasta oli vuosiluokkien 1-2 oppilaita 1 060, vuosiluokkien 3-6 oppilaita 1 876, vuosiluokkien 7-9 oppilaita 1 209 sekä lukion vuosiluokkien 1-3 opiskelijoita 530. Tyttöjä aineistossa oli 2331 ja poikia 2302.
Kouluviihtyvyys eri ikäluokilla
Seuraavassa on vertailtu kouluviihtyvyyttä eri luokkatasoilla. Tyytyväisyys on radikaalisti erilaista eri luokka-asteilla: iän myötä viihtyvyys vähenee.
Kuva 1. Oppilaiden yleinen tyytyväisyys kouluun ja koulunkäyntiin eri luokka-asteilla
Alaluokkien oppilaat ovat innostuneita koulunkäynnistä (kuva 1). Alkuinnostus ei kuitenkaan jatku kauan, sillä 3. luokasta lähtien viihtyvyys ja tyytyväisyys vähenee aina 8. luokkaan asti. Murrosiän helpottaessa ja tulevaisuuden valintojen alkaessa vaikuttaa tyytyväisyys alkaa lisääntyä 9. vuosiluokalta ja pysyy kutakuinkin vakiona lukion loppuun asti. Varsinainen muutos viihtyvyydessä osuus 8. ja 9. vuosiluokan väliin. Pojilla taite näyttää tulevan hieman myöhemmin kuin tytöillä. Yllättävää on intensiteetti, jolla viihtyvyys vähenee ensimmäisten luokkien jälkeen.
Tyytyväisyys koulunkäyntiin vähenee iän myötä niin, että se 8. vuosiluokalla on vain 1 % ja lukiossakin 8- 14 % ensimmäisen vuosiluokan oppilaiden innosta. Matalimmillaan tyytyväisyys oli arvioitaessa opettajaa, opetusta ja tuntityöskentelyä (kuva 2). Vuosiluokalla 7-9 poikien tyytyväisyys on jopa negatiivista. Mielenkiintoista on se, että toisella vuosiluokalla tyytyväisyys opettajaan on hieman korkeampi kuin ensimmäisellä vuosiluokalla erityisesti tyttöjen ryhmässä.
Kuva 2. Tyytyväisyys opetukseen, opettajaan ja tuntityöskentelyyn eri luokka-asteilla
Pojat ovat kaikilla luokka-asteilla tyytymättömämpiä opetukseen, opettajaan ja tuntityöskentelyyn kuin tytöt. Koulun yleinen ilmapiiriä - tässä tarkoitetaan koulun henkeä, oppilasarvioinnin oikeudenmukaisuutta ja luokan ilmapiiriä - arvostavat viihtyvyyden tuojana kaikenikäiset oppilaat. Myös tällä alueella ensimmäisten vuosiluokkien oppilaat ovat tyytyväisempiä kuin vanhemmat ikäluokat (kuva 3).
 Kuva 3. Tyytyväisyys koulun ilmapiiriin, arviointiin ja luokkahenkeen iän funktiona
Ikä ja viihtyminen koulussa, muita tutkimustuloksia
Koulussa viihtymisen muuttumista oppilaiden iän myötä on tutkittu melko vähän. Poikkeuksen muodostaa Uusikylän & Kansasen (1988) tutkimus, jossa tiedusteltiin näkemyksiä runsaalta kahdeltatuhannelta vuosiluokkien 1-6 oppilaalta. Yleensä asiat, joihin oltiin tyytyväisiä, pysyivät myönteisinä koko kouluajan. Esimerkkejä tällaisesta ovat välitunnit ja toverit. Laskevaa suuntaa noudattivat sen sijaan mm. kokeet, tyytyväisyys opettajaan, työkirjat ja kotitehtävät.
Osana IEA:n toteuttamaa koulusaavutustutkimusta selviteltiin myös oppilaiden asennoitumista koulukäyntiin. Tietoja kerättiin 10- ja 14- vuotiailta sekä lukion viimeisen luokan oppilailta. Yleisesti vastenmielisyys ja kriittisyys koulua kohtaan kasvaa iän myötä. Tämä on yleistä kaikissa maissa, mutta hyvin selkeää Suomen osalta.
Sukupuolten väliset erot otostutkimuksessamme
Tytöt ovat kauttaaltaan tyytyväisempiä kouluviihtyvyyden osatekijöihin kuin pojat.
Sukupuoli ja viihtyminen koulussa, muiden tutkimustulokset
Tytöt viihtyvät poikia paremmin koulussa useiden tutkimusten mukaan (Uusikylä & Kansanen 1988, Scheinin 1990, Sermilä 1991, Linnakylä 1993, Kannas 1995, Linnakylä ym. 1996).
Erot tyttöjen ja poikien välillä olivat yläasteella suurimmillaan yleisen viihtyvyyden ja oppilas-opettaja -suhteen alueilla. Tytöistä 57 % kertoi viihtyvänsä hyvin koulussa ja pojista vastaavasti 47 %. Opettajasuhdetta arvioitaessa erot olivat samaa luokkaa. Koulussa huonommin viihtyvien oppilaiden joukossa on kuitenkin yhtä paljon tyttöjä kuin poikia. Pojilla oli selvästi tyttöjä parempi kuva itsestään esimerkiksi sosiaalista statustaan arvioidessaan. Pojat myös tuntuivat tietävän tarkemmin, mitä he osasivat tehdä hyvin. (Linnakylä ym. 1996.)
Hautamäki ja Hautamäki (1999) ovat pyrkineet selittämään tyttöjen ja poikien välistä eroa viittaamalla koulua aloittavien tyttöjen ominaisuuksiin, esim. suurempaan sosiaaliseen herkkyyteen ja tottelevaisuuteen, jotka soveltuvat paremmin kouluoppimisessa asettuviin vaatimuksiin. Pojilla taas korostuu tarve ilmaista fyysistä voimaa ja aktiivisuutta. Ryhmässä toimiminen vaatii myös taitoa tarvittaessa antaa apua sekä vastaanottaa sitä. Pojat kohtaavat tässä ilmeisesti ristiriidan, koska maskuliininen koodi korostaa mm. itsemääräämistä, valta-asemaa ja aggression oikeutusta. Poikien osalta tilanne on siis ristiriitaisempi. He joutuvat jatkuvasti uurastamaan tasapainon luomiseksi ja ovat tästä syystä samalla jonkin verran alttiimpia ongelmille. (Hautamäki & Hautamäki 1999.)
Koulussa menestymisen yhteys viihtymiseen
Kokonaistyytyväisyys näyttää olevan sitä suurempaa, mitä menestyksekkäämpi koulussa on (taulukko 1). Oppilaat, jotka ilmoittivat keskimääräisiksi arvosanoikseen 5 tai 6, olivat tyytymättömimpiä kouluun ja koulun käyntiin. Selvästi heitä tyytyväisempiä olivat oppilaat, joiden arvosanat olivat tasoa 7 tai 8. Tyytyväisimpiä olivat ne 3.-9. vuosiluokan oppilaat ja lukion opiskelijat, joiden osaaminen oli kouluarvosanoina mitattuna tasoa 9 tai 10. Tulos vastaa Olkinuoran (1983), Uusitalon ja Kansasen (1988), Sermilän 1991), Linnankylän (1993), Linnankylän ym. (1996) sekä Rimpelän (1999) havaintoja koulumenestyksen ja koulussa viihtymisen välisestä yhteydestä.
Koulussa menestyminen ja viihtyminen, muita tutkimustuloksia
Oppilaan kokemus koulussa menestymisestä ja tämän yhteys viihtymiseen on useissa tutkimuksissa osoittautunut vahvaksi (Olkinuora 1983, Uusikylä & Kansanen 1988, Sermilä 1991, Linnakylä 1993, Linnakylä ym. 1996, Rimpelä 1999).
Kouluterveystutkimuksissa on lähestytty asiaa kartoittamalla selkeitä koulussa menestymisen esteitä. Oppilaalta on tiedusteltu, miten usein hän kokee vaikeuksia sopivan opiskelutavan löytämisessä, kirjoittamista ja lukemista vaativissa tehtävissä jne. Tuloksissa todettu yhteys huonosti koulussa viihtyvien ja heidän muita yleisemmin kokemiensa oppimisvaikeuksien välillä viittaa siihen, että koulujen tulisi tukea oppilaita nykyistä paremmin sovien oppimistapojen löytämisessä.
Oppimaan oppimisen tutkimushankkeen tulosten mukaan useimmat luokat, joissa osaaminen on keskimääräistä parempaa, ovat asenteiltaan keskinkertaisia tai myönteisempiä. Luokat, joissa asenteet ovat muita myönteisemmät, osoittavat harvemmin keskivertoa parempaa osaamistasoa. Harva luokka on sekä erittäin osaava että hyvin myönteinen. Luokan ilmapiirin tulisi kuitenkin olla ainakin keskitasoa, koska huono oppimisilmapiiri luo oppimiselle esteitä.
Yleisesti ottaen tytöt olivat poikia tyytyväisempiä koulun ilmapiiriin, oppisuoritusten arviointiin ja luokan ilmapiiriin. Peruskoulun 2. vuosiluokalla tyytyväisyys koulun sisäisiin tekijöihin oppimisen mahdollistajina on korkein - jopa korkeampi kuin ensimmäisellä luokalla.
Viihtyminen ja koulun oheispalvelut
Koulun fyysinen olemus, rakennukset, kouluruoka, koulumatka tai välitunnit eli koulun ulkoiset tekijät oppimisen mahdollistajina eivät saaneet kovinkaan korkeita pisteitä verrattuna kokonaisviihtyvyyteen. Erityisesti lukion opiskelijat painottivat tätä osa-aluetta vain vähän suhteessa omaan yleistyytyväisyyteensä (kuva 4). Tälläkin alueella tyytyväisimpiä ovat alimpien luokkien oppilaat.
Kuva 4. Tyytyväisyys koulun fyysiseen ympäristöön, koulunpitoon, koulumatkaan ja ruokailun järjestämiseen eri luokka-asteilla
Kuva 5.Minäkuvan, luokkahengen ja muiden oppilaiden merkityksen suhde koulutyytyväisyyteen eri luokka-asteilla Tytöt olivat koulun fyysisen tilan, ruokailun järjestämisen ja ylipäänsä koulunpidon osalta tyytyväisempiä kuin pojat.
Tyytyväisimmillään oppilaat ja opiskelijat ovat arvioidessaan itseään oppijana ja suhteessa muihin oppilaisiin. Oppimiseen liittyvä minäkuva, luokkahenki sekä suhde muihin oppilaisiin korostuvat kouluviihtyvyyden tekijöinä kaikissa ikäryhmissä enemmän kuin yleistyytyväisyys. Tämä näkyy selvästi lukiolaisten ja 9. luokkalaisten vastauksissa. Tyytyväisimpiä olivat edelleen alimpien luokkien oppilaat ja tyytymättömimpiä 7. ja 8. luokan oppilaat (Kuva 5)
Tytöt ovat tälläkin alueella tyytyväisempiä kuin pojat.
Kaikilla viihtyvyyden alueilla tyytyväisyys siis vähenee iän myötä 8. vuosiluokkaan asti. TieTietyillä alueilla (esim. tyytyväisyydessä opettajaan ja opetukseen) tyytyväisyyden lasku on rajua erityisesti pojilla. Tyttöjen ja poikien välillä on kaikilla osa-alueilla tilastollisesti merkitsevää eroa tyttöjen hyväksi. Erot tasoittuvat ylemmillä luokilla. Mielenkiintoinen poikkeus tästä trendistä ovat 4. vuosiluokan oppilaat, joiden ryhmässä ero ei ole tilastollisesti merkitsevää tyttöjen ja poikien välillä. Lukiossa eroja ei tyttöjen ja poikien välillä juuri ole, vaikka lukiolaistenkin ryhmissä tytöt ovat keskiarvolla mitattuna hieman tyytyväisempiä.
Pohdinta
Tulokset johtavat kahdenlaiseen pohdintaan: herää ajatuksia niin pedagogiikan kuin itsearvioinninkin kehittämisestä kouluissa.
Koulussa viihtyminen vähenee selvästi iän myötä. Erityisesti tyytyväisyys opetukseen ja tuntityöskentelyyn sekä suhde opettajaan heikkenevät kouluvuosien aikana. Miten kehittää opetusta, tuntien sisältöä tai opettajan ja oppijan suhdetta, tilanteessa missä innostus koulunkäyntiä kohtaan iän myötä kasvavan kriittisyyden vuoksi, kuitenkin vähenee? Toisaalta tyytyväisyyden vähentyminen tuo erityisen haasteen pedagogiikan ja opettajan ja oppilaiden suhteen kehittämiseen.
Tulokset herättävät ajatuksia myös koulujen itsearvioinnin mahdollisuuksista kehittää koulua ja sen ilmapiiriä. Koulutuksen järjestäjille ja kouluille on tullut uuden lainsäädännön myötä keskeinen vastuu toimintansa arvioinnista. Viihtymiskartoituksen tekeminen antaa nykytilaa kuvaavaa tietoa, ja jatkoksi on tarpeen pohtia ja keskustella koulun kehittämissuunnasta ja painopisteistä. Olisi hyvä, jos koulu pystyisi vertailemaan tietojaan muiden oppilaitosten tilanteeseen.
Itsearvioinnin osalta hyviä tuloksia saadaan silloin, kun kaikki koulussa toimivat voivat osallistua keskusteluihin tuloksien tulkinnasta, johtopäätöksistä ja kehittämistoimista. Sekä oppilaille että opettajille on hyödyksi keskustella omista kokemuksista ja toisten käsityksistä koulutyön ja yhteisen viihtymisen kysymyksistä. Eri näkemysten kuuleminen ja näkemyserojen tunnustaminen toimii samalla kehittämisen lähtökohtana.
Lähteet:
Brunell, V. & Kupari, P. (toim.) 1993. Peruskoulu oppimisympäristönä - peruskoulun arviointi 90-tutkimuksen tuloksia. Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden tutkimuslaitos.
Hautamäki, A. & Hautamäki, J. 1999. Minä koulussa ja omat koulutavoitteet - sosio-moraalinen minäkäsitys ja usko koulutehtävien suorittamiseen. Teoksessa Hautamäki J. ym. 1999: Oppimaan oppiminen ala-asteilla. Helsinki: Opetushallitus, oppimistulosten arviointi 3/1999.
Hautamäki, J., Arinen, P., Bergholm, B., Hautamäki, A., Kupiainen, S., Kuusela, J., Lehto, J., Niemivirta, M. & Scheinin, P. 1999. Oppimaan oppiminen ala-asteilla. Helsinki: Opetushallitus, oppimistulosten arviointi 3/1999.
Kannas, L. (toim.) 1995. Koululaisten kokema terveys, hyvinvointi ja kouluviihtyvyys. Helsinki: Opetushallitus.
Kouluterveys 2002 - tiedotuslehti. N:o 7, 2.7.1999. Stakes.
Linnakylä, P. 1993. Miten oppilaat viihtyvät peruskoulun yläasteella? Kouluelämän laadun kansallinen ja kansainvälinen arviointi. Julkaisussa Brunell, V. & Kupari, P. (toim.). Peruskoulu oppimisympäristönä - peruskoulun arviointi 90-tutkimuksen tuloksia. Jyväskylä: Kasvatustieteiden tutkimuslaitos.
Linnakylä, P., Brunell, V. & Kankaanranta, M. 1996. Miten oppilaat kokevat koulun? Kouluelämän laatu ja sen kehittyminen 90-luvulla. Julkaisussa: Jakku-Sihvonen, Ritva, Lindström, Aslak & Lipsanen, Sinikka (toim.). Toteuttaako peruskoulu tasa-arvoa? Helsinki: Opetushallitus, Arviointi 1/1996.
Metsämuuronen J. 1995. Harrastukset ja omaehtoinen oppiminen. Sitoutuminen, motivaatio ja coping. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 146. Tummavuoren Kirjapaino Oy, Vantaa.
Metsämuuronen, J. 1997. Omaehtoinen oppiminen ja motiivistruktuurit. Opetushallitus. Tutkimus 3/1997. Yliopistopaino, Helsinki.
OECD 1995. Schools under scrutiny. Centre for educational research and innovation. Paris; OECD.
Olkinuora, H. 1983. Oppimisen ja opiskelun mielekkyydestä peruskoulun päättövaiheessa. Empiirisiä tuloksia. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Julkaisusarja A:91.
Scheinin, P.1990. Oppilaiden minäkäsitys ja itsetunto - vertailututkimus peruskoulussa ja steinerkoulussa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos, tutkimuksia 77.
Scheinin, P. 1999. Kouluun liittyvä minäkäsitys ja itsetunto. Teoksessa Hautamäki J. ym. 1999: Oppimaan oppiminen ala-asteilla. Helsinki: Opetushallitus, oppimistulosten arviointi 3/1999.
Sermilä, P. 1991. Miten koulu toimii - oppilaiden, vanhempien ja opettajien käsityksiä peruskoulusta ja lukiosta. Helsingin yliopisto, kasvatustieteen tutkimuslaitos. Lisensiaattitutkimus, julkaisematon.
Uusikylä, K. & Kansanen, P. 1988. Opetussuunnitelman toteutuminen - oppilaiden tyytyväisyys oppiaineisiin, opetusmuotoihin ja kouluelämään peruskoulun ala-asteella. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos, tutkimuksia 66.
Rimpelä, M. 1999. Luento Opetushallituksessa 1.11.1999.
|
|
|
