"Minne oppilaat katoavat opintojen päätyttyä?"
Tämä on kysymys, josta on tulossa yhä kiinnostavampi kouluissa. Kysymys oli ajankohtainen laadittaessa 1.1.1999 voimaan tulleita uusia koulutuslakeja ja sen merkitystä ovat painottaneet mm eduskunnan sivistysvaliokunta sekä valtioneuvosto vuosille 1999 - 2004 hyväksymässään kehityssuunnitelmassa.

Tähän kysymykseen voi löytää vastauksen esim.
Tilastokeskuksen avulla
Yhteistyöllä eri kouluasteiden ja -muotojen välillä
- perusopetus
- siirtyminen perusopetuksesta toisen asteen koulutukseen
- siirtyminen toisen asteen koulutuksesta jatko-opintoihin tai työelämään
- kirjallisuus


Peruskoulusta, lukiosta tai ammatillisesta oppilaitoksesta vuosina 1991-96 valmistuneiden sijoittuminen v. 1996, suomenkieliset oppilaat


sähköposti: renata.svedlin@oph.fi

Eduskunnan sivistysvaliokunta

Eduskunnan sivistysvaliokunta pitää uutta lainsäädäntöä koskevassa mietinnössään erityisen tärkeänä, että koulut seuraavat ja arvioivat vastavalmistuneiden sijoittumista työelämään tai jatko-opintoihin. Oppilaiden sijoittumista voidaan pitää mittana toisaalta siitä, missä määrin koulutus nostaa väestön ammattiosaamista ja tukee elinikäistä oppimista, toisaalta siitä, missä määrin koulutus vastaa työelämän tarpeita.


"Tämän vuoksi tulee myös arvioida opiskelijoiden sijoittumista yliopistoihin ja muihin korkeakouluihin jatko-opintoja harrastamaan." (Lukiolaki, yksityiskohtaiset perustelut SiVM 3 /1998 vp)

"Lukiokoulutuksen osalta valiokunta korostaa erityisesti lukion roolia yleissivistävänä kouluna, jonka tulee tukea opiskelijoiden kehitystä jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä personallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta." (Lukiolaki, yksityiskohtaiset perustelut SiVM 3 /1998 vp)

"Tärkeintä on tällöin arvioida, miten koulutus vaikuttaa väestön ammatillisen osaamisen kohentamiseen ... Tulee myös ottaa huomioon, miten koulutus johtaa työhön ja ammattiin sijoittumiseen ja sen itsenäiseen harjoittamiseen." (Laki ammatillisesta koulutuksesta, yksityiskohtaiset perustelut SiVM 3/1998 vp)

"Arvioitaessa ammatillista koulutusta tulee ottaa myös huomioon, miten koulutus on valmentanut jatko-opintojen harjoittamiseen ja miten opiskelijat ovat pystyneet saamaan jatko-opintopaikan." (Laki ammatillisesta koulutuksesta, yksityiskohtaiset perustelut SiVM 3/1998 vp)

Vv. 1999-2004 kehityssuunnitelma

" Koulutuksen arvioinnin tarkoituksena on ...tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa oppimisen edellytyksiä." (Perusopetuslain 21 §, Lukiolain 16 §, Laki ammatillisesta koulutuksesta 24 §, laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 15 §, 628/1998)

On luonnollisesti mielenkiintoista tietää, miten opin saaneet sijoittuvat, mutta tiedon tulee myös edistää kehitystä tai toimia ehkäisevästi. Sijoittumistietoa voidaan käyttää joko suoraan opinto- ja ammatinvalinnan ohjauksessa tai sen tulee auttaa ammatillisia oppilaitoksia mitoittaman koulutuksensa oikein. Mutta on myös tärkeää tietää, ovatko vasta valmistuneet saaneet jatko-opintoihin tai työpaikallaan tarvitsemansa osaamisen. Valtioneuvoston hyväksymä kehityssuunnitelma vuosille 1999-2004 siirtää kouluille osan vastuusta siitä, että oppilaat joko jatkavat opintojaan tai työllistyvät. Suunnitelman mukaan koulutustarpeet tulee ennakoida ja valmistuneiden työllistymistä ja jatko-opintoja seurata niin yleissivistävän kuin myös ammatillisen koulutuksen alalla. Ammatilliselle koulutukselle annetaan suunnitelmassa erityinen tehtävä. Sen tulee tutkia vastavalmistuneiden sijoittumista korkeakoulutukseen. Sijoittumista tulee arvioida mutta myös aktiivisesti edistää eri tukimuodoin. Tätä kutsutan ura- ja rekrytointipalveluksi.

Tilastokeskus
tarjoaa kouluille tietoa oppilaiden sijoittumisesta

Joka koulun ei tarvitse itse esim. kyselyin seurata miten heiltä valmistuneet ovat sijoittuneet. On työlästä ja kallista lähettää ja analysoida kyselyitä ja vaikeaa saada kaikki kyselyn saaneet vastaamaan. Tilastokeskus myy muutamalla sadalla markalla tietopaketteja joista ilmenee, miten valmistuneet ovat sijoittuneet kouluittain. Tilastokeskus saa tietonsa yhdistämällä kymmenkunta eri rekisteriä yksilötietoihin.

Peruskoulut voivat saada tietoja sukupuolen ja valmistumisvuoden mukaan eriteltyinä mm siitä, mihin kouluihin niiden entiset oppilaat on hyväksytty ja ovatko oppilaat työllistyneet vaiko jääneet työttömiksi.

Myös lukiopaketeista selviää, ovatko ylioppilaat alkaneet opiskella, ja jos ovat, missä yliopistossa ja millä opintoalalla sekä ovatko he mahdollisesti työllistyneet/jääneet työttömiksi. Tiedot saa mm sukupuolen ja valmistumisvuoden mukaan eriteltyinä sekä myös erillisenä pakettina, josta käy ilmi, mitä matematiikan oppimäärä oppilaat ovat lukiossa lukeneet.

Ammatillisia oppilaitoksia kattavasta paketista selviää mm. sukupuolen ja valmistumisvuoden tai toimialan mukaan eriteltyinä, kuinka moni valmistuneista on työllistynyt, jäänyt työttömäksi tai opiskelee, mitkä ovat heidän tulonsa sekä mikä on heidän työpaikkansa maantieteellinen sijainti. Erillisenä pakettina voi saada tiedot myös oppilaitoksittain tutkinnon mukaan eriteltyinä. Vastaavia taulukkopaketteja saa myös ammattikorkeakouluja ja yliopistoja koskevina.

Koulut voivat lisäksi erityistä maksua vastaan saada tarpeensa mukaan räätälöityjä tietopaketteja. Valmiit paketit tuotetaan vuosittain syksyllä. Ammatilliset oppilaitokset ovat voineet tilata paketteja vuodesta 1988, lukiot vuodesta 1990, yläasteet vuodesta 1995 ja ammattikorkeakoulut vuodesta 1998 eteenpäin. (Nicola Brun, Tilastokeskus)



Eri kouluasteiden ja -muotojen välinen yhteistyö

- perusopetus

Koulunkäynnin aloittamisen tulee tapahtua joustavasti. Koulunkäynnin aloittamisikä saattaa nykyään vaihdella enemmän kuin ennen, johtuen oppilaiden koulukypsyydestä ja vanhempien toivomuksista. Esikoulu ja alkuopetus suo uusia mahdollisuuksia. Kunnilla on myös entistä suurempi mahdollisuus määrätä entisen ala- ja yläasteen välinen siirtymäkohta. Viime vuosina toteutetut uudistukset pyrkivät mitä suuremmassa määrin tekemään siirtymiset kouluasteesta toiseen joustavammiksi, mutta luonnollisesti on tärkeää, että alempien vuosikurssien luokanopettajilla säilyy aina läheinen suhde kunnan lastenhuoltoon ja esikouluun, jotta lapsille voidaan taata heidän tarvitsemansa tuki ja jotta toiminnassa säilyisi jatkuvuus.

Samoin on tärkeää, että luokanopettajat ovat yhteydessä ylempien vuosikurssien aineenopettajiin. Aineenopettajan saattaa olla vaikeampaa kuin luokanopettajan luoda itselleen kokonaisvaltainen käsitys oppilaasta. Varsinkin kun kyseessä on oppimisvaikeuksia tai psykososiaalisia vaikeuksia poteva tai erityislahjakkuuden omaava oppilas on tärkeää, että vastaanottavan koulun opettaja saa sen tiedon, joka on välttämätön, jotta hän voisi tyydyttää uuden oppilaansa tarpeet.

Yhä useampi koulu järjestää yhteistyökokouksia vuosikurssien 1-6 sekä vuosikurssien 7-9 opetuksesta vastuussa oleville opettajille. Yhteistyö voi koskea opetussuunnitelmia, oppilasarvostelun kriteereitä tai opetuksen painopistealueita. Oppilaiden arvosanakehitys heidän siirtyessä 6. vuosikurssilta seitsemännelle voivat antaa arvokkaan pohjan keskusteluille. Muuttuvatko oppilaan arvosanat?, miten ne muuttuvat?, mihin oppiaineisiin muutokset kohdistuvat?, missä oppilasryhmissä muutokset tapahtuvat? Mikä on opetusmenetelmien muutosten, kurssisisältöjen, opetuksen painotusten, oppilaan oman panoksen, hänen osaamisen taidon arvioinnin, yms. mahdollinen vaikutus?


Siirtyminen peruskoulusta - toisen asteen koulutukseen

Oppilaiden sijoittumista arvioitaessa on syytä seurata eritoten riskiryhmiä. Suomessa on vuosittain joukko nuoria, jotka eivät aloita jatko-opintoja välittömästi peruskoulun päätyttyä. Kehitys on onneksi viime vuosina ollut myönteinen. 1994 oppilaista viisi prosenttia eivät peruskoulun jälkeen hakeneet jatkokoulutukseen (Backman 1996b), 1997 luku oli vähän yli neljä prosenttia ja 1998, kolme ja puoli prosenttia (= 2400 oppilasta) (lähde: OPTI). Tavoitteena on ehkäisytoimenpitein edelleen lisätä niiden nuorten lukumäärää, jotka jatkavat opintonsa peruskoulun jälkeen.

Eräs arviointimenetelmä toimii siten, että yläasteen opinto-ohjaaja viimeistään toukokuussa tiedustelee 9. ja 10. vuosikurssien oppilailta heidän tulevaisuuden suunnitelmiaan. 1995 Opetushallitus tiedusteli kaikilta niiltä, jotka eivät olleet hakeutuneet jatkokoulutukseen, syytä tähän. Kyselyn mukaan pääasiallisia syitä oli kolme:
1) oppilas hakeutui vaihtoehto-koulutukseen, oppisopimuskoulutukseen tai yhteishakuun kuulumattomaan kansanopistoon.
2) oppilas piti vapaaehtoisesti tai pakosta sapattivuoden, joko siksi, että hän oli liian nuori voidakseen tulla hyväksytyksi, hänen oli pakko tai hän halusi korottaa arvosanojaan, oli aloittamassa opinnot 10. vuosikurssilla tai siksi, että hän kerta kaikkiaan halusi pitää sapattivuoden, tai
3) koulutus ei kiinnostanut oppilasta, joka mieluummin halusi mennä töihin tai joka ei kerta kaikkiaan jaksanut olla kiinnostunut tulevaisuudestaan. Viimeksi mainittu muodostaa riskiryhmän, jota uhkaa syrjäytyminen. (Backman 1996b)

On muitakin riskiryhmiä - oppilaat jotka hakevat jatkokoulutukseen, mutta joita ei hyväksytä tai jotka jättävät opintonsa kesken (Backman 1996a). Oppimis- tai psykososiaalisista vaikeuksista kärsivien oppilaiden parissa on opintojen keskeyttäminen yleistä sekä lukiossa että ammatillisessa koulutuksessa. Mikä on tilanne oman kuntasi yläasteella? Vaikka lukumäärä ei olisikaan suuri yhdessä koulussa, muodostavat opintonsa kesken jättäneet kansallisella tasolla kuitenkin huomattavan ryhmän. Kun kyse on oppilaista, joilla on erityistarpeita, voi olla tärkeää solmia yhteys vastaanottavaan kouluun jo keväällä tai heti koulun alettua syksyllä.

Esimerkki

Opintonsa keskeyttäneiden ja vaikeuksista kärsivien oppilaiden osuus lisääntyi Västra Nylands yrkesskola nimisessä ammattikoulussa muutama vuosi sitten. Päätettiin tehdä yläasteelta siirtymisestä joustavampi. Ammatinopettajat alkoivat järjestelmällisesti tehdä havaintoja syksyn aikana siitä, esiintyikö uusilla oppilailla mahdollisesti jonkin asteisia ongelmia, esim. motivaatio-ongelmia. Milloin ongelmia esiintyi, otettiin yhteys lähimmän yläasteen oppilashuoltohenkilökuntaan, jonka kanssa vaihdettiin tarvittavia tietoja ja sovittiin oppilashuoltotoimenpiteistä. Ensimmäisenä vuonna vaihdettiin tietoja 32 oppilaasta - suurin osa oppilaita, joilla oli joko oppimis- tai motivaatio-ongelmia, mutta joukkoon mahtui myös muutama hyvä ja tavoitteellinen oppilas. Kymmenessä tapauksessa ammattikoulu yritti selviytyä omin oppilashuoltotoimenpitein. Tuohon aikaan koululla oli käytettävissään hyvin rajoitetut voimavarat oppilashuoltoon, mutta ajan myötä niistä kehittyi täydellinen oppilashuoltotiimi. Mainitusta kymmenestä oppilaasta kahdeksan myöhemmin keskeytti opintonsa. Kuuden oppilaan kohdalla päädyttiin yhteisiin oppilashuoltotoimenpiteisiin yläasteen kanssa. Näistä vain yksi oppilas keskeytti. Koulut olivat erittäin tyytyväisiä yhteisten toimenpiteiden tuloksiin ja kaikilla oli tunne, että oli onnistuttu ehkäisemään muita keskeyttämästä. Tiedonvaihto koulujen välillä ei lopultakaan kestänyt kuin kaksi tuntia ja se kannatti, oli kaikkien osanottajien mielipide. Koska Västra Nylands yrkesskola saa oppilaita useasta eri yläasteesta, aikaa kuitenkin kuluu keskusteluihin kaikkien kanssa. Tämän vuoksi koulu aluksi oli yhteistyössä Karis högstadium nimisen yläasteen kanssa, josta yhteistyö sittemmin on asteittain laajentunut muihin kouluihin. (Lars Eklund, Iris Juntunen)

Siirtyminen toisen asteen koulutuksesta - korkea-asteen koulutukseen tai työelämään

Ammatilliset oppilaitokset

Ammatillista koulutusta mitoitettaessa ja kehitettäessä on Suomessa enemmän kuin esim. Ruotsissa aktiivisesti lähdetty työelämän tarpeista. Meillä on vallalla ajatus, että koulutuksen tulisi palvella toisaalta opiskelijaa ja tämän tarpeita, toisaalta tuottaa työelämälle - niin laajuutensa kuin myös antamiensa pätevyyksien puolesta - sen tarvitseman työvoiman. Ammatillisten oppilaitosten tulee tämän lisäksi ylläpitää opiskelijoille suunnattuja ura- ja rekrytointipalveluja.
Milloin ammatilliset oppilaitokset haluavat syventää Tilastokeskukselta tilaamansa materiaalia, voi olla mielekästä tehdä laadullisia tapaustutkimuksia siitä, missä määrin koulutus on vastannut työelämän tarpeita. On olemassa monta mallia, joita koulut voivat kokeilla:
- koulutuksen laatua koskevat kyselyt entisille nyttemmin työelämässä oleville oppilaille
- koulutuksen laatua koskevat kyselyt vastaanottaville työnantajille
- entisten oppilaiden kanssa käydyt haastattelut, joissakin tapauksissa nykyisten opiskelijoiden suorittamina
- haastattelut työnantajien kanssa
- työnantajien kanssa käydyt keskustelut esim. nykyisen työelämäneuvottelukunnan puitteissa

Työnantajat ovat yleensä varsin kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa, jotka ovat heidän ensisijainen rekrytointilähteensä, mutta heillä ei vain aina ole siihen aikaa. Työnantajille ja opiskelijoille suunnattujen kyselyjen vastausprosentti jää usein alhaiseksi. Siirryttäessä työssä oppimiseen työnantajien haastatteluista voisi kehittyä opettajille uusi opetusmenetelmä. Toinen tapa seurata opiskelijoiden sijoittumista työelämään voisi olla esim. haastattelu, jonka ensimmäisen vuoden oppilaat suorittavat entisille opiskelijoille. Tämä malli toimii sekä opinto-ohjauksena että opettajille tärkeänä tietolähteenä siitä, miten esim. opetussuunnitelmaa ja opetusta tulisi kehittää.

Kaikki valmistuneet eivät kuitenkaan heti työllisty. Osa jää työttömäksi, toiset jatkavat opintojaan. Siksi on myös tärkeää, että ylläpidetään yhteys työvoimatoimistoihin ja selvitetään, miksi kaikki eivät työllisty. Uudessa kehityssuunnitelmassa on ammatillisille oppilaitoksille annettu erityiseksi tehtäväksi seurata, miten opiskelijat selviytyvät yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa verrattuna esim. ylioppilaisiin. Onko heillä jatko-opintoihin tarvittavat perusvalmiudet?


Lukiot

Myös lukioiden on tärkeää seurata, miten sieltä valmistuneet sijoittuvat ja miten selviytyvät korkeakoulutuksesta. Voi kestää useita vuosia ennen kuin ylioppilas saa opiskelijapaikan yliopistosta. Ylioppilaat myös usein keskeyttävät opintonsa ja vaihtavat opiskelijapaikkaa. Tämän vuoksi korkeakoulupaikat tukkeutuvat ylioppilaista, jotka mitä ilmeisemmin ovat vielä epävarmoja opinto- ja ammatinvalinnoistaan, mutta jotka ovat aktiivisia hakijoita. Kilpailu ylioppilaiden kesken on muutoinkin ankaraa.

Ongelmana on, että monet haluavat hakea nimenomaan yliopistoihin. Runsas puolet ylioppilaskokelaista halusivat 90-luvun puolivälissä tehdyn tutkimuksen mukaan jatkaa opintojaan jossakin tiedekorkeakoulussa, vaikka paikkoja löytyy vain runsaalle kolmannekselle. Monelle ylioppilaalle ammattikorkeakoulu voi olla hyvä vaihtoehto. Lukioille on tärkeää seurata miten omat ylioppilaat sijoittuvat, analysoida tulokset ja hyödyntää niitä opinto-ohjauksessa. On tärkeää, että kaikki opettajat voivat antaa oppilaille realistista tietoa jatko-opintomahdollisuuksista.

On myös mielekästä silloin tällöin syventää Tilastokeskukselta tilattuja tilastotietoja haastatteluin, joko opiskelevien tai eri aloilla työssä olevien entisten ylioppilaiden kanssa tai sellaisten yliopisto- ja korkeakouluopettajien kanssa, jotka ovat vastaanottaneet suurehkon osan lukion oppilaista sekä kysyä heiltä, onko oppilailla ollut tarpeelliset perusvalmiudet lukiosta päästyään. Voi myös olla tärkeää seurata eritoten niitä ylioppilaita, joita ei ole hyväksytty jatkokoulutukseen. Mitä he tekevät? Minkä strategian he valitsevat tulevaisuudelleen?

Kirjallisuus:

Andreasson, Yvonne, Malmö utbildningsförvaltning, luento 25.5.1998
Backman, Heidi (1993) "Utbildningsvägar", teoksessa Elevhandledaren - elevens högra hand. Opetushallitus
Backman, Heidi (1995) "Att välja studier och yrke - ett fritt eller förutbestämt val?", teoksessa Inspirationsmaterial för handledare, Opetushallitus
Backman, Heidi (1996a) "Keiden jatkokoulutustoiveet toteutuvat?", teoksessa Jakku-Sihvonen & Lindström & Lipsanen (toim.) Toteuttaako peruskoulu tasa-arvoa? Opetushallitus 1/96
Backman, Heidi (1996b) "Syrjäytymisen riskiryhmät", teoksessa Jakku-Sihvonen & Lindström & Lipsanen (toim.) Toteuttaako peruskoulu tasa-arvoa? Opetushallitus 1/96
Brun, Nicola (1998) luento Tilastokeskuksen sijoittumistiedoista, Tampere, 24.4.1998, kysely 20.3.2000
Dimensionering för vem? Vilka utbildningar erbjuds 16-åringar i Norden? Skolverketin raportti no 177, Skolverket, Opetushallitus, Pohjoismaiden ministerineuvoston arviointiryhmä, 1999
Eklund, Lars & Juntunen, Iris (1997) seurantamallia koskeva luento Länsi-Uudenmaan nuorisotyötiimin neuvottelupäivillä, Västra Nylands yrkesskola, 24.10.1997, sekä luento Hanasaaren kulttuurikeskuksessa pidetyssä suomenruotsalaisessa koulutusseminaarissa 10.11.2.1998
Lukiolaki 629/1998
Jalkanen, Hannu (1992) Muistio vuoden 1984:n ylioppilasikäluokan sijoittumisesta jatko-opintoihin vuoteen 1992 mennessä, Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden tutkimuslaitos
Jussila, Kirsi (1994) "Ylioppilaat jatko-opinnoissa", teokessa Jakku-Sihvonen & Blom (toim.) Suomalainen lukio, Opetushallitus, Arviointi ja seuranta 6/1994
Sivistysvaliokunnan mietintö 3/1998 ek
Perusopetuslaki 628/1998
Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998
Nils Fredriksson, luento 27.5.1998, utbildning, Svedala kommun
Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 1995-2000, valtioneuvoston päätös 21.12.1995
Hallituksen esitys eduskunnalle ehdotuksista koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi, EE 86/1997 ek
Koulutus ja tutkimus 1999-2004, Kehittämissuunnitelma, Opetusministeriö
Opetushallituksen oppilaitostietokanta OPTI

Vv. 1991-96 peruskoulusta, lukiosta tai ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneiden sijoittuminen v. 1996