Itsearviointi voidaan kuvata vaiheittain etenevänä prosessina seuraavasti:

1. Yhteinen alkukeskustelu itsearvioinnin tarkoituksesta
2. Mistä tiedämme millainen tilanteemme oikein on?
3. Mitä tulisi arvioida?
4. Arvioinnin tekeminen
5. Keskustelu tuloksista ja arviointipäätelmien tekeminen
6. Arvioinnin pohjalta tehtävät kehittämistoimet

Avainsanat: osallistuminen, avoimuus, yhteinen tavoite, yhteistyö
Aloittaessa itsearviointiprosessia on tärkeätä että kaikki kouluyhteisön jäsenet voivat osallistua ja vaikuttaa itsearvioinnin tekoon. Keskeisiä asioita joihin on syytä ottaa kantaa ja joista tulee muodostaa yhteinen näkemys on esim. mitä tavoitellaan koulun itsearvioinnilla, mihin pyritään? Miten se liittyy koulun kehittämiseen? Asiaa on alussa hyvää nähdä oppimistilanteena, jossa arvokasta on yhtä lailla harjaantuminen ja kokemuksien saaminen kuin myös arviointitulokset. Kyse on tiimioppimisesta, jossa jokaisen panos on arvokas.

Avainsanat: yhteinen näkemys, näkemyserojen tunnistaminen, tietoperusta.
Onko löydettävissä yhteinen näkemys koulun nykytilanteesta? Yleiskuvan luomiseksi voidaan käyttää esimerkiksi joku seuraavista menetelmistä:
- SWOT-menetelmä , jossa yhdessä pohditaan koulumme vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkatekijöitä,
- ryhmätyöskentelyä, jossa jokainen ryhmä kuvaa asian tilaa yhdellä osa-alueella,
- yleiskysely jossa selvitetään tyytyväisyyttä koulun eri toiminta-alueisiin. Sekä asiat jotka ovat kaikkien mielestä todellisia että asiat jotka muutamien mielestä ovat merkityksellisiä voivat olla arvokkaita.

Avainsanat: uteliaisuus, turvallisuuden tarve, valmius, perinne.
Mahdollista on valita esimerkiksi kaikille yhteinen arviointiaihe, tai aloittaa pienemmästä aihepiiristä ja vähitellen tulla tutuksi arvioinnin työvaiheiden ja menetelmien kanssa. Kohteen valitsemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat esim.:
- hallinnolliselta kannalta katsottuna toiminnalle sovitut tavoitteet
- tavoiteperusteinen ajattelutapa tai kommunikaatio/tutkimusperusteinen ajattelutapa
- psykologiselta kannalta uteliaisuus, turvallisuuden tarve, koulussa vallitsevat perinteet ja opettajien muutosvalmius,
- sekä työhön liittyvät resurssit ja aikataulu.
Kun pohtii arviointiaihetta voi esimerkiksi miellekartan muodossa kuvailla valittua ilmiötä, ja sen eri ilmenemismuotoja. Miellekartta auttaa näkemään asiakokonaisuuden, jossa todennäköisesti tietyt osiot voidaan lähestyä arviointimenetelmin ja toiset osiot jäävät arvioinnin ulkopuolelle. Katso esimerkki

Avainsanat: toisen kunnioittaminen, osallistuminen, resurssitietoisuus.
Arviointitiedon keruu on syytä keskittää vain kaikista olennaisimpiin asioihin. Tiedon kerääminen, sen työstäminen ja analysointi on aikaavievä. Jos aiemmassa vaiheessa on pystytty tarkkaan määrittelemään mitä arviointitietoa tarvitaan, voidaan välttyä liian ison aineiston työstämistuskilta. Tiedonkeruussa on monesti tärkeitä eettisiä ulottuvuuksia. Monia ongelmia voidaan välttää esim. riittävällä ennakkotiedottamisella, yhteisillä alkukeskusteluilla ja kunnioittamalla toistemme työtä ja henkilöä.

Lisää arviointimenetelmistä ja tietojen keruusta tämän verkkoaineiston muilla sivuilla.

Avainsanat: Tulosten koonti, analysointi ja tulkinta, näkökulman asettaminen.
Tiedonkeruun tulokset ja aineiston analyysi vaatii paneutumista asiasisältöön ja huolellista tulkintaa. Omaa lisäarvoa tuloksille tuo myös tuloksista käytävä yleiskeskustelu jossa pohditaan tuloksien merkitystä ja paikkansapitävyyttä. Arvioinnilla ei myöskään saa vahingoittaa ketään. Arvioinnin tarkoitus on toimia kehittämisen tukena. Monessa yhteydessä on havaittu että ulkopuolisen henkilön osallistumisesta arviointikeskusteluihin on hyötyä. Tämä henkilö voi periaatteessa olla kuka tahansa, esim. toisessa koulussa toimiva henkilö, tai kouluttaja tai joku muu asiantuntija. Palautteen antajana hänellä voi olla erilainen näkemys koulun tilanteesta kuin koulussa työskentelevillä, hän voi esittää kysymyksiä, tehdä vertailuja ja tuoda uusia virikkeitä keskusteluun tilanteesta.

Avainsanat: vuorovaikutus, täsmä-arviointi.
Arviointi voidaan mieltää toimintana jolla varmistetaan onko aiemmin sovitut tulokset saavutettu, tai toimintana jolla saadaan uutta yhteistä tietoa jonka perusteella asetetaan tulevat tavoitteet. Koulujen toiminnassa opetus ja oppiminen muodostavat toki ydintehtävän. Arviointiin sijoitettava resurssi on näihin nähden rajallinen. Näin ollen korostuu tarve valita arvioitavat kohdat siten että tulokset antavat keskeistä ja oleellista tietoa koulun kehittämisessä. Arvioinnista on seurattava toimenpiteitä, koska sen tekeminen ei muuten ole mielekästä.