|
KESTÄVÄN KEHITYKSEN KOULU- JA OPPILAITOSKOHTAINEN ITSEARVIOINTI
Määritelmä: Kestävä kehitys on määritelty maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaksi, jatkuvaksi ja ohjatuksi yhteiskunnalliseksi muutokseksi. Se ottaa huomioon luonnon rajallisen kestokyvyn. Sen päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.
Kestävän kehityksen käsitettä on tarkemmin määritelty mm. Opetushallituksen julkaisussa Kestävä kehitys ja koulutyö (Lähdesmäki 1999) sekä ympäristöministeriön (1998) julkaisemassa Hallituksen kestävän kehityksen ohjelmassa.
Arviointi: Opetushallitus on laatinut vuosille 1998–2000 kestävän kehityksen edistämisohjelman, joka on postitettu kaikkiin kouluihin ja oppilaitoksiin tammikuussa 1998. Ohjelmaan sisältyy kestävän kehityksen arviointi yleissivistävissä kouluissa, nuorten ammatillisen peruskoulutuksen oppilaitoksissa sekä Opetushallituksen toimialan piirissä olevissa aikuiskoulutuksen oppilaitoksissa. Arviointi toteutetaan vuosina 1999–2000.
Toiminta on aloitettu kouluissa ja oppilaitoksissa kestävän kehityksen tilan itsearvioinnilla Opetushallituksen tiedotteen 8/99 05.02.1999 suosituksen mukaisesti. Samaan aikaan käynnistettiin myös kestävän kehityksen ulkoinen arviointi, johon koulut ja oppilaitokset on valittu otannan avulla. Arvioinnin tavoitteena on selvittää edistämisohjelmissa ja opetussuunnitelmissa esitettyjen tavoitteiden toteutumista sekä saada tietoa kestävän kehityksen opetuksen tilasta ja arkikäytänteistä.
Itsearviointi lisää tietoisuutta kestävästä kehityksestä sekä tukee kouluja ja oppilaitoksia kehittämään toimintojaan omien mahdollisuuksiensa puitteissa. Työyhteisö päättää yhteisesti, mitä arvioidaan sekä sen miten ja milloin arviointi toteutetaan. Arviointi voi kohdistua tavoitteisiin, toimintaedellytyksiin, toimintaan tai toiminnan tuloksiin.
Opetushallitus suosittaa jokaiselle koululle ja oppilaitokselle kestävän kehityksen itsearvioinnin toteuttamista sekä kunkin yksikön koko työyhteisön osallistumista arviointiprosessiin. Arviointitulosten julkistaminen jätetään työyhteisön oman harkinnan varaan. Opetushallitus antaa kestävän kehityksen itsearviointiin seuraavanlaisia ohjeita:
ITSEARVIOINTIPROSESSI
Koululainsäädännön uudistumisen myötä koulutuksen järjestäjät, koulut ja oppilaitokset ovat saaneet runsaasti mahdollisuuksia suunnitella itse toimintaansa. Vapaus painottaa entistä enemmän opetuksen sisältöjä ja valita omia opetuksen toteuttamistapoja lisää tarvetta arvioida koulun ja oppilaitoksen toimintaa. Itsearviointi on yksi käyttökelpoinen tapa hankkia tietoa koulutuksen tuloksellisuudesta.
Koulun ja oppilaitoksen johdolla tulee olla selkeä näkemys koulunsa perustehtävästä, visiosta ja toiminta-ajatuksesta. Kouluyhteisö määrittelee yhdessä keskeiset tavoitteet sekä keinot niiden saavuttamiseksi. Itsearviointiprosessissa kerätään tieto, analysoidaan se ja tehdään johtopäätökset, joiden tulee johtaa näkyviin muutoksiin toiminnoissa. Tulosten avulla voidaan laatia kehittämissuunnitelmia ja ylläpitää arvokeskustelua.
Itsearviointiprosessin luonteva ylläpito onnistuu parhaiten yhteisössä, jossa
- johto on sitoutunut arviointiin ja osallistuu toimintaan sekä arvioitavana että arvioijana,
- henkilöstö kokee arvioinnin tarpeelliseksi ja kokee sen osana toiminnan kehittämistä,
- henkilöstö osallistuu arviointiin vapaaehtoisesti,
- henkilöstön ammatti-identiteetti ja itseluottamus on vahva,
- kunnioitetaan toisen työtä,
- ilmapiiri on avoin ja erilaisuus hyväksytään
- koetaan työniloa.
Itsearviointiprosessi on kolmivaiheinen (ks. Räisänen & Vainio 1996, 30–31):
1. Aloitusvaihe (arviointiprosessikuvion kohdat 1–3):
Arviointi käynnistetään keskustelulla ja asiaan perehtymällä. Tähän vaiheeseen on syytä käyttää riittävästi aikaa varsinkin, jos itsearviointi herättää pelkoa ja epävarmuutta. Avoimen keskustelun tarkoitus on synnyttää suotuisa, innostava ja turvallinen ilmapiiri ja luoda yhteinen tahto arviointiin. Aloitusvaiheessa arviointi tehdään koulun tai oppilaitoksen tehtävien, päämäärien ja arvojen pohjalta. On tärkeää valita sopivat kohteet ja työtavat sekä huolehtia osapuolten koulutuksesta itsearvioinnin teorian, menetelmien ja toimintamuotojen sisäistämiseksi.
2. Toimeenpanovaihe (arviointiprosessikuvion kohdat 4–8):
Itsearviointi voi aluksi kohdistua yhteen tai kahteen, enintään muutamaan selkeästi määriteltyyn kestävän kehityksen tavoitteeseen ja sen toteutumiseen. Prosessi organisoidaan, sovitaan vastuuhenkilöistä ja -alueista sekä resursseista ja aikatauluista. Toimeenpanovaiheessa toteutetaan yhteisesti laadittua arviointisuunnitelmaa ja kehitetään arviointikäytänteitä.
3. Vakiintumisen vaihe (arviointiprosessikuvio kokonaisuudessaan):
Itsearviointi muuttuu normaaliksi käytännöksi koulun tai oppilaitoksen jatkuvalle kehittämiselle. Tässä vaiheessa arviointi ei enää ole irrallinen tapahtuma, vaan kytköksissä kaikkiin koulu- ja oppilaitosyhteisön toimintoihin.
Kuva 1. Itsearviointiprosessi (Räisänen & Vainio 1996, 30).
(TE-VA-TA = toiminnan tehokkuus, vaikuttavuus ja taloudellisuus)
KESTÄVÄN KEHITYKSEN ITSEARVIOINNIN KOHTEET
1. Koulun johto
- Millä tavalla koulutuksen järjestäjä sekä koulun ja oppilaitoksen johto ovat sitoutuneet kestävän kehityksen edistämiseen?
- Minkälaisia konkreettisia toimenpiteitä johto on tehnyt?
- Onko kestävän kehityksen/ ympäristökasvatuksen vastuuhenkilö nimetty?
- vastuuhenkilön toimenkuva?
2. Opetussuunnitelma
- Miten kestävä kehitys näkyy koulun ja oppilaitoksen arvoissa, toiminta-ajatuksessa ja johtamisessa?
- Mitä koulu- ja oppilaitoskohtaiseen opetussuunnitelmaan on kirjoitettu kestävästä kehityksestä?
- periaatteet (ekologinen, sosiaalinen, yhteiskunnallinen, taloudellinen, ympäristöhistoriallinen ja eettinen)
- toteuttamistavat (läpäisyperiaate, teemapäivä, aihekokonaisuus, integraatio, valinnainen tai pakollinen kurssi)
- alakohtaiset painotukset ja sovellukset ammatillisissa oppilaitoksissa
- Onko koulussanne/oppilaitoksessanne erillinen kestävän kehityksen opetus- tai kehittämissuunnitelma?
- Miten Agenda 21 on otettu huomioon siinä ?
- Miten kestävä kehitys on otettu huomioon tuntijaossa ja opetusjärjestelyissä?
- Miten kestävä kehitys on otettu huomioon opettajien täydennyskoulutuksessa?
3. Yhteistyötahot
- Miten koulutuksen järjestäjä/ kunta/ muu ulkopuolinen taho osallistuu kestävän kehityksen toteuttamiseen koulussa tai oppilaitoksessa?
- Mitä yhteisiä kestävän kehityksen hankkeita toteutetaan/suunnitellaan edellä mainittujen järjestöjen ja asiantuntijoiden kanssa?
- Miten kodit ja koulu toteuttavat kestävää kehitystä yhteistyössä?
4. Arkikäytänteet
- Miten kestävä kehitys toteutuu kouluissa ja oppilaitoksissa
- koulun laite- ja materiaalihankinnoissa
- siivouksessa ja keittiössä
- jätehuollossa, kompostoinnissa, kierrätyksessä
- rakentamisessa
- energiankäytössä
- liikenteen järjestylyissä
- muussa koulun ja oppilaitoksen jokapäiväisessä toiminnassa?
- Ketkä koulussa tai oppilaitoksessa osallistuvat kestävän kehityksen toteuttamiseen?
- Miten henkilöstöä on koulutettu ja miten se on sitoutunut toteuttamaan kestävän kehityksen periaatteita?
- Mitkä asiat ovat osoittautuneet vaikeiksi kestävän kehityksen toteuttamisessa?
- Miten kestävän kehityksen arkikäytänteitä on arvioitu koulussa tai oppilaitoksessa?
5. Toiminnan tuloksia
- Miten kestävän kehityksen tavoitteet on saavutettu koulussanne/ oppilaitoksessanne?
- Miten kestävän kehityksen opetussuunnitelmaa on pystytty noudattamaan?
- oppimistulokset?
- Miten kestävän kehityksen arkikäytänteet ovat toteutuneet?
- Mitä tuloksia on saatu?
- Miten tuloksia on arvioitu ja tulkittu?
- Kuka/ ketkä ovat arvioineet toimintaa?
- Mitä ja miten koulun/ oppilaitoksen käytänteitä on arvioinnin perusteella muutettu?
- Mitä muutoksia koulu- ja oppilaitosyhteisön asenteissa ja käyttäytymisessä on havaittu?
- Mitkä työmuodot ovat osoittautuneet parhaiksi (kolme tärkeintä)
- keskustelu
- kysely
- teema/ projekti
- kurssi
- yhteistyö ulkopuolisen tahon kanssa
- kestävän kehityksen arkikäytänteiden seuranta
- energian kulutus
- veden kulutus
- jätteiden lajittelu ja kertymät
- muu
Miten perustelette edelliset valintanne?
6. Toiminnan kehittäminen
- Minkälaisia kestävän kehityksen kehittämissuunnitelmia aiotte tehdä itsearvionnin perusteella?
KESTÄVÄÄN KEHITYKSEEN JA ITSEARVIOINTIIN LIITTYVIÄ JULKAISUJA
Jukka Hyytiäinen, Eeva Hämeenoja, Tapani Hänninen, Esa Leinonen & Risto Tenhunen 1999: Kestävä kehitys oppilaitoksissa. - Ekoauditoinnin opas. Opetushallitus.
Seija O. Lähdesmäki (toim.) 1999: Kestävä kehitys ja koulutyö. - Kehittyvä koulutus 3/1999. Opetushallitus.
Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1994: Kestävä kehitys. Lähivuosien toimenpiteitä Suomessa ja Suomen kansainvälisessä yhteistyössä.. Ympäristöministeriö 1995.
Ympäristöministeriö 1998: Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma. Valtioneuvoston periaatepäätös ekologisen kestävyyden edistämisestä. - Suomen ympäristö 254. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto.
Mauri hlberg 1998: Kestävän kehityksen pedagogiikka ja yleisdidaktiikka. - Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita. N:o 71. Joensuu.
***
Anu Räisänen ja Leena Vainio 1996: Etsi laatu itsestäsi. -Itsearviointikäytäntöjä. -Arviointi 12/96. Opetushallitus.
Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli. - Arviointi 7/98. Opetushallitus.
Paikallisen arvioinnin ABC 1998: Finlands Svenska Lärarförbund FSL, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Opetushallitus ja Suomen Kuntaliitto.
|
